Metropoliksessa

Eilen siis saavuttiin tanne Barmeraan ja viela tassa tyon alkua odotellaan. Kolmen maissa lahdetaan ja neljalta duunit sitten alkaa. saa nahda kuinka kaynee. Mutta kiva etta on jotain tekemista, kylla taa maaseutu elama on aina aika hiljaista. Onneksi on hurjat maarat taas kirjoja mukana ja hyvahan niista on eroon paasta, kun on jo osaa kantanut mukanaan kuukausia. Hostelli on onneksi talla kertaa mukavampi kuin edellinen. Loxtonin hostelli oli kuin nuorisovankila tai tyosiirtola, niin karu ja ankea, etta. Taalla ainakin eilen ihmiset ihan mukavilta vaikutti, mutta eihan me ketaan juuri kereta nakemaan kun ollaan illat duunissa ja muut taas paivat kerailee hedelmia. On meilla kuitenkin yksi tyokaveri tytto meidan huoneesta ettei ihan kahdestaan vaan palloilla.
Eilen sitten huomasin, etta passista alkaa etusivu, jossa kaikki tiedot on irtoamaan. Anniksellehan muinoin samoin kavi, eika Eestiin paassyt, joten tanaan vaan jo olin sitten konsulaatteihin soittelemassa ja kun on vaan nelja viikkoa aikaa enaa Ausseissa niin joudun sitten vuoden passin hommaamaan, etta kerkeaa ja sitten taas Suomessa palatessa setvia omat rahat takasin ja jatkoa vanhalle passille. Ei vaan jaksais nyt saataa taas kaikkea tallaista, mutta minkas teet. Pitanee ekana kun takaisin Adelaidessa (janna homma, ettei taalla Barmerassa ole laisinkaan mitaan Suomen lahetystoja...) ollaan asia hoitaa, etta saa ajoissa kuntoon, passin saa onneksi sitten Sydneysta kuitenkin hakea, niin ei tarvitse missaan keikkua viikkoa sen takia. Onneksi kuitenkin huomasin asian jo nytten ettei vasta lentokentalla.
Illulle onnea tyopaikan saamisesta, me taalla innokkaana (?) odotellaan uuden uran alkamista.

All that I can see is just another orange tree

Loxtonissa ollaan viime viikko nyt majailtu ja tyosarkaa ollaan talla kertaa tehty appelsiinien parissa. Ja voi taivas kuinka alipalkattua duunia se on, ihan kasittamatonta. Ollaanhan me hitaita kanssa mutta ei hostellilla kukaan muukaan aloittelija sen enempaa saa aikaan kuin mekaan. Puolitoista tuntia menee kun yhdessa kerataan yksi bin joka on noin 400 kiloa appelsiineja jaa siita maksetaan 25 dollaria miinus verot eli mieheen noin 11 dollaria ihan riistoa. Homma on viela ihan raskastakin kun tikkailla kiieilet puissa ja laukkuun niita appelsiineja kerailet. Onneksi huomenna llaan vaihtamassa hostellia ja kaupunkia, mennaan 30kilsan paahan Barmeraan ja siella hostelli mies oli loytanyt meille pakkausduunia iltavuorossa ja tunti palkalla viela, loistavaa. Ja kun se on ilta vuoro on tuntipalkka hyva, jee. Saadaan sitten saastojakin aikaiseksi ettei kaikki tienatut rahat mene vaan yllapitoon. On varmaan vaan nuiveaa hommaa ja todennakoisesti ihmiset taas ikavasti kohtelee, mutta aivan sama, kylla sen jaksaa ja kerrankin saa jarjellisen tuntuista palkaa.
Katsotaan nyt kuinka kauan ollaan siella, pitanee alkaa jo suunnittelemaan loppua etta keretaan ajoissa Sydneyn meikankin pitaa viela etela amerikkaan hommata keltakuumerokote ja postit hakea ja muuta sellaista, mutta viela on 4 viikkoa aikaa maasta poistumiseen. Hurjaa.

Tyon orjaksi pian taas

Tanaan matka siis suuntaa kohti Loxtonin metropolista. Ei se kylla mikaan pieni paikka ole kun on noin 3500 ihmista, hurjaa. Aija siella ainakin lupaili, etta huomenna jo tyot alkaisi, saa nahda kuinka kay talla kertaa, huijaako hullut aussit taasen. Toivottavasti ei, ei kiinnosta kokkia siella turhaan, akkia vaan duunia ja paljon ja sitten loppu reissu pulkkaan.
Paljon ei ole jaksanut Adelaiden kaupunkiin paneutua, museoita on jo talla reissulla niin paljon nahnyt ja niita Botanic gardenseja (niita on oikeasti joka ikisessa paikassa ja ihan samaa kamaa kaikkialla). Lahina ollaan vaan rennosti otettu ja hengattu ympariinsa ja perjantaina hieman ulkoiltiin kiertueella olleiden ihmisten kera. Tullaan tanne kuitenkin takaisin viela jokuseksi paivaksi poiminnan jalkeen, ainakin Barossa Valleyhin olisi kiva paasta viineja maistelemaan, sielta kun niita paljon tulee, mutta saa nyt nahda sitten kuinka suunnitelmien kanssa kay. Tanaan taas vaihteeksi hostelleja kierreltiin ja ilmoituksia laitettiin taas jos vaikka onnistuisi kyytia saamaan sitten suuren meritien kautta Melbourneen. Kiertueet on taas niin kamalan kalliita, onneksi monia muitekin oli kyytia haluamassa niin jos ei onnistu niin voi sitten yrittaa vaikka kimpassa autoa vuokrata, tulee varmasti halvemmaksi kuin kiertueet.
Tallaista talla eraa taalla suunnassa, huomenna toivottavasti jo tyon iloa kokemassa. Taivas se on aina niin kamalaa aloittaa se poiminta ekat paivat on niin piinaa ennen kuin siihen tottuu ja nyt on taas ollut pitka aika kun on viimeksi siella heilunut. No saapahan kuntoilua taas kunnolla ja toivottavasti myos mukaviin ihmisiin tormaa siella, aikaisemmin ainakin niin on ollut.

Kylmaan ilmastoon totuttelemassa

On taa nyt aivan kummaa, tultiin Adelaideen eilen illalla ja suuri yllatys taasen, etta sataa ja on oikeasti taasen kylmaa. Ollaan tultu 2 viikossa alas pain 3000 kilometria ja on muutos kylla valtava, pitkasta aikaa on taas farkkuja ja oikeita kenkia ei vain varvastossuja kayttanyt. Darwinissa oli liian kuuma ja nyt on taas pain vastoin, eihan se suomalainen ihminen koskaan mihinkaan tyytyvainen voi olla.
Matkattiin siis iloisilla ryhmamatkoilla alas Alicesta Adelaideen. Mukavia ihmisia onneksi sattui bussiin mukaan ja nyt ollaankin suurimman osan porukasta kanssa samassa dormissa hostellissa. Matkan varrella pysahdyttiin Cooper Pedyn kaupungissa, joka on kuuluisa opaaleistaan ja siita, etta ihmiset suurimmaksi osaksi siella maan alla asuvat, janna homma sinansa, kun saattaa kuulemma kuumimpaan aikaan 50 asteeseen varjossa lampotila nousta. Tuli hieman sellainen tahtien sota olo, kun siella visiteerettiin yhdessa paikallisessa asunnossa ja pienella kaivoskiertueella kaytiin. Harmi vain, etta kiertueella ei ollut aikaa kayda paikallisessa ort. kirkossa, yritettiin kylla urheasti sinne kavella, mutta matka oli liian pitka aikaan verrattuna. Tyydyttiin sitten kaymaan maan alaisessa katolilaisessa kirkossa. Hilpeinta oli vaan kyltti ovella. Sorry no mass on weekend, father gone bush.
Huomenna piti jo suunnistaa Loxtoniin poimintahommiin, mutta tietenkin lauantai on ainoa paiva jolloin ei bussi sinne kulje. Sunnuntaina sinne ryysataan sitten, pitanee viela soitella ja varmistella, etta oikeasti meille duunia riittaa. Hivesit olisi huomenna taalla esiintymassa, varmaan on loppuunmyyty, mutta pakko kai kayda netissa tsekkaamassa jos vaikka tuuri kavisi, rahaa moisiin huvituksiin ei kylla olisi, luotan siis loppuunmyyntiin.

Kivet ja kanjonit

Lauantaina palailtiin taas sivistyksen pariin nahtavyyskiertueelta. Nyt on muutamat maailmat ihmeet jalleen koettu ja nahty ja kylla taytynee myontaa, etta ei sita oikein pysty kasittamaan kuinka tuollaisia muodostumia oikein sinne keskelle aakeaa laakeaa kenttaa on oikein tullut. Ei paljoa ihmettele miksi aboriginaalit niita kovin pyhina pitaa.
huvittavinta ja kummallisinta vaan reissussa sinansa oli, etta keskella aavikkoa pitaisi meidan olla jo joka ikinen ilta satoi ihan mielettomasti ja ukkosti. Upeita salamia tuli nahtya ja seurauksena se, etta jalleen kerran kaikki tavarat kastuivat, talla kertaa viela ihan kaikki, kun olivat ylhaalla kattotelineella ja poikien sadesuojaa kuvaa lahinna sana entinen.
Eka paivana jo katseltiin Ulurua ukkospilvien ohi mennessa ja lounasta kokkailtiin sita katsoessa, tosin eihan meidan mitaan kokkailla tarvinnut kun Lorenzo meille pihvit paistoi, koska hanen mukaan tarvittiin nyt enemman proteiinia kun oli niin kylma. Paastiin kuitenkin Uluru kokonaan kiertamaan, yli 9 kilomatriahan se on. Kivelle ei saanut kiiveta, eika kylla oltaisikaan, koska aborginaalien saantojen mukaan sinne ei saa kiiveta kuin harvat ja valitut ja tietysti tallaista tulee kunnioittaa. Ihan typeraa ylipaatansa, etta sinne saa viela nykyisinkin kiiveta.
Seuraavana aamuna katseltiin auringonnousua Kata Tjutalla eli Olgasilla ja tehtiin sitten jalleen pitka kavelylenkki sen ymparilla. Itse henkilokohtaisesti pidin tasta paikasta enemma ja aborginaalien kulttuurissa onkin viela paljon pyhempi paikka eika edes sen syntytarinoita saa kuulla kuin harvat ihmiset. Oli kylla iavan taian omainen paikka ja aikaisesta lahdosta johtuen saatiin onneksi pitkat matkat kavella ilman kuin ensimmaiset saksalaiset turistiryhmat meidat saavutti. Upeasti kuului linnunlaulut seinamia vasten.
Sitten suunnattiin kohti Kings Canyonia ja matkalla tosiaan taas vaihteeksi yllatti se sade joka kaikki kamat loppupelissa kasteli sitten, ei nahty auringonlaskua eika mitaan. Aamulla onneksi jo aurinko paistoi ja paastiin taasen kiipeilemaan ja kavelemaan ympari kanjonia. Upea paikka tamakin, tuntui ihan turhalta kaikista naista paikoista kuvia ottaa, koska tietaa, ettei ne nayta yhtaan miltaan verrattuna todellisuuteen.
Todellisuus Alice Springissa on taas aivan toisenlainen kuin oli odottanut, ollaan nyt se muutama paiva taalla oltu ja joka paiva on satunut ja valilla hyvin voimakkaastikin, ihan alytonta. Nyt onneksi ei enaa telttailla vaan hostellissa turvallisesti asutaan, joskin viime yona oli keittion katto jo siellakin vuotanut. Normaalisti taysin kuiva joki, joka vaan hiekkaa on virtaa nykyisin. ainakin sita ei kovin moni turisti joka tanne tulee nae. Tanaan mummeli museossa sanoi, ettei ole taalla satunut noin 18 kuukauteen, joten.... En tiia onko meissa tosiaan jotain vikaa kun melkein joka paikassa missa ollaan oltu aina sataa vaan. Darwinissa ei ihme kylla satanut, mutta melkein kaikissa muissa kylla. Ehka me eletaan nyt sita suomen syksya ja sadette taalla.
Huomenna matja jatkuu Adelaideen. Pojat jatkoi matkaansa jo Cairnsiin pain ja me yritettiin kyytia taasen loytaa etelaan. Ei onnistunut talla kertaa. joku kaveri soitteli ja sitten pari kertaa odoteltiin sen paikalle ilmestymista muutamaan otteeseen, muttei koskaan tullut han. Niinpa jai nyt ainoksi mahdollisuudeksi ottaa kiertue Adelaideen. Oli onneksi sika halpa ja paastaan Cooper Pedyssa pysahtymaan, kaupunki jossa ihmiset suurimmaksi osaksi maan alla asuu, kun muuten liian kuumaksi ilmasto kay. Huomeniltana jo siella ollaan ja sitten torstaina Adelaidessa. siita on tosiaan tarkoitus jonnekin pondelle taas suunnata hedelmia poimimaan, jos talla kertaa olisi viimeinen rykays sita duunia.
Eipa siella poimiessa voi kauaa aikaansa kuluttaa, koska pian jo pitaa Sydney ja sitten Uusi-Seelanti kutsuu. Hullun nopeaa on ajan kulu. Ei sita itsekkan ymmarra, jo hieman haikealta tuntuun ajatus pois lahtemisesta toisaalta ajattelee, etta olisi jo kiva olla kotonakin vaihteeksi. Mutta eipa onneksi jossittelut kumpaankaan suuntaan mitaan tee, lennot on onneksi varattu ja on edes se joku suunnitelma mihin sitten tukea jo luottaa, ellei joku ole saanut paahansa lento aikatauluja muuttaa, taytynee ne pian sitten taasen varmistaa. Ja alkaa taas suunnitelemaan seuraava etappia talla matkalla.

Living next door to Alice, Alice who the f*** is Alice?

Tanaan siis saavuttiin vihdoin ja viimein Alice Springsiin, muutaman autossa istutun tunnin jalkeen. Autolla kun ei paase kuin 80 ajamaan niin jokunen tunti aina vierahtaa, sinansa harmi kun tassa osavaltiossa ei olisi nopeusrajoituksia laisinkaan etta voisi jos olisi hyva nopea auto paasta aika paljon nopeammin paikoista toisiin. Mutta kulkeehan se nainkin. Lattari ja mustalaismusiikkia vaan kuunnellaan ja klassista myosen ja pojat meille kokkaa, ei tarvitrse kuin tiskata vaan, ihan ihmeellista. Meidat pian ihan piloille hemmoitellaan kun on nyt jo kolmas viikko menossa tassa hieman yli kuukauden aikana kun miehet meille kokkaa. Loistoa sanon ma.
Huomenna sitten suunnataan vihdoin sinne Ulurulle, tasta on viela hyvat matkat sinnekin viela. Katsellaan kuin mitakin keretaan. Sitten kanjonit tsekkaamaan myos ja takaisin Liisan lahteille. Pitanee menna laittamaan jo jokuiset ilmoitukset hostelleihin etta jos kyytia etelaan saisi sitten jarjestymaan kun palajaa tanne. Onneksi juna ei nyt hirmuisen kallilta vaikuttanut alennusten jalkeen joten sitten sen kyytiin jos ei loydy autoilevaa ihmista meille joka oikeaan suuntaan menisi.
Matka tanne sujui hyvin paastiin paanahtavyydet katsomaan. Kakadussa hienoja alkuasukas maalauksia ja maisemia. Kuivana aikakautena vaan hieman karu, mutta Markana kautena ei kaikkiin paikkoihin paase. Olisi vaan niin mielenkiintoista nahda samat paikat sitten sadekauden jalkeen kuinka erilaisia ne silloin on. Kuulusassa pikkupubissa pistaydyttiin joka aivan mitattomassa paikassa on ja eiko siella ollut baarimikkona poika, joka oli ollut samaan aikaan tomaattifarmilla. Italiaisiin ollaan nyt tormatty kylla sellaisella kyydilla etta. Lorenzo ne haistaa jotenkin ja puoleensa vetaa, paivan aikana tapaa niita enemman kuin ennen 7 kuukaudessa. huvittavaa. Nyt ilmoituksia laittelemaan palaitaan muutaman paivan kuluttua asiaan.

Ainahan ne suunnitelmat vaan muuttuu

No joo eipa me paasta viela huomenna minnekkaan lahtemaan, kun Lorenzon taytyy luottokorttiaan perjantai aamuun saakka odottaan, eli sitten perjantaihin siirtyi lahto. Vahan nyt vaan epailyttaa, ettei vaan koko ajan siirtyisi sitten matkan alku. Kaak, ei haluaisi taalla tyhjan panttina olla, kun ei tassa kaupungissa juuri mitaan tekemista ole, paitsi no illalla voisi baariin menna, muta taytyy nyt niita kukkaron nyoreja kiristella ja ollaan sitten siirrytty luetaan kirjoja vaiheeseen taas vaihteeksi. Yritin epatoivoisesti pari kuukautta lukea Austenin kirjaa englanniksi, ihan toivottomalla menestyksella, on niin vanhaa kielta etta on niin tankkaamista, niimpa siirryin kevyempaan kirjallisuuteen ja jaksaa lukea. Hostellin uima-allas on epakunnossa nyt jo toista paivaa ja sehan arsyttaa kun on niin kuuma, etta edes jotain helpotusta olisi mukava saada. Eilen kaytiin museoon tutustumassa ja oli ainakin hyva kokoelma alkuasukas taidetta. Ei paasty eilen paraseilaamaan, kun oli liian kova tuuli, mutta tanaan kuulemma pitaisi onnistua ja joku muukin on menossa niin pitaisi matkaan paasta, edes jotain tapahtumaa pitkasta aikaa.

Lorenzon matkaan

Eilen sitten kuitenkin jo loydettiin kyyti, vaikka kuinka epatoivoiselta vaikuttikin silloin aluksi. Paastaan kaymaan sinne Kakaduun ja sitten Alice Springsiin saakka ja todennakoisesti talla kyydilla myos niita kivia ja kanjoneita katselemaan. Eilikka nyt sitten Lorenzon (italialainen yllatys yllatys ja ensi tapaamisen jalkeen jo pystyy sanomaan etta aikamoinen persoona, joka kylla paatee myos niihin kahteen muuhun italialaiseen, joihin on talla matkalla tormannyt) ja hanen kaverinsa Guillianon (tai jotain siihen suuntaan ei varmaan nyt oikein kirjoitus ollut parhaita puolia) kyydissa nelivedolla lahdetaan matkaa taittamaan. Ja talla reissulla meikalainenkin paasee taasen ajamaan, kun viimeiksi kuski halusi koko ajan ajaa. Auto on iso ja kamat menee siita huolimatta katolle kun pojilla on takaosassa niiden sanky, mutta meille niilla on onneksi teltta, ettei tarvitse siihen investoida.
Torstaina olisi tarkoitus sitten matka aloittaa, pitanee viela poikien kanssa tarkat ajat ja suunnitelmat vahvistaa sitten tanaan tai huomenissa. Joten hyva etta matkaa pian jatkamaan paasee ja toivottavasti sitten Alicesta loytyy kyytia Adelaideen ja Melbourneen, mutta sita pitanee myohemmin sitten murehtia, nyt on onneksi taas jonkinmoinen toimintasuunnitelma vahaksi aikaa ja se on ihan riittamiin, matka menee niin kuin sen on tarkoitus menna ja asiat aina jarjestyy jollain tavalla se on varma kuten olenkin aina sanonut joku hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Nyt on onneksi taas asiat alkaneet suht helposti jarjestymaan ja siita pitaa osata olla iloinen. Hyva etta tama kyydilla menemisen riemu keksittiin. Halvemmaksi tulee ja paasee useampiin paikkoihin ja tutustuu ihmisiin.

Taalla ollaan vaan hengaillaan

Jalleen netissa alkaa netti addiktio taasen iskemaan, no saadaan aina joka paiva meidan kortilla 40 minsaa ilmaista netti aikaa niin miksika sita ei nyt kayta kun kerrankin on se mahdollisuus. Saatiin eilen yksi poika kiinni joka ehka kenties voisi kyydin meille tarjota ja jopa Adelaideen saakka. Yritetaan se tanaan tavata niin nakee tuleeko toimeen ja millainen jampparainen se oikein on. Lisaksi kokkipojalle soitettiin kun se paraseilaus yhtion omistaa ja lupasi meille alennusta ja varmaan huomenna paastaan sitten sita tyyppaamaan.
Eilen kaytiin kuuluisilla iltatoreilla taalla, no olisin kylla odottanut isommiksi, mutta ihan jees. Paasin vihdoin ja viimein sitten ennustajalle kaymaan tai siis seta ennusti tarot korteista ja kasista myosen. Ihan hyvalta tulevaisuus nayttaa, pitaisi nyt olla suurimmat muutokset ja rankkuudet kaytyna ja ensi vuonna sitten alkaa hyva sykli. Kadet kertoi etta Lapsia tulee kaksi tai kolme ja ikaa noin 83 vuotta mutta kurkusta ja keuhkoista huolta pitaa pitaa ja lisaksi alkykkyys osamaara on kuulemma korkeampi... No joo ihan hauskaa oli mutta paa asia etta asiat alkaa jarkestymaan ja kuulemma ensi vuoden alkupuoli korttien mukaan olisi hyva aika loytaa rakkautta.. No jaa saa nahda.
Tallaista talla eraa rauhaisaa hengailua vaan vahan taas ahdistaa kun asiat roikkuu, mutta taytyy nyt vaan odotella etta se kyyti asia jarjestyisi ja paasisi hyvalla rykayksella sinne etelaan ja koska pitanee joksikin ajaksi toita viela loytaa ei niin loisto rahatilanne ole. En tajua kuka ne rahat aina kayttaa, kumma tapa on niilla havita.

Takaisin outbackilta

Ei ihan karjakon hommiin talla eraa sitten jouduttukaan, vaan oltiin ihan vaan keittio apulaisia ja tarjoilijoita. Sikoja ampumaan tulleet sedat ei olleetkaan ihan tavallisia pulliaisia vaan ihan sika rikkaita tyyppeja jotka vaan coca colan oikeuksia omistaa ja Gronlannissa hiihtamassa kayvat. Mutta mikas siina mukavia ihmisia olivat kylla, siella monkijoilla ajelivat sikojen perassa ja niita ammuskelivat. Kaksi jampparaista kylla koko viikon kaveli, aika huima saavutus vanhoilta sedilta ja kun alkoi olla varjoissa noin 36 astetta lamminta ja loppu viikosta varmasti oli viela kuumempaa.
Valilla vaan hieman absurdeja tilanteita kun sedat tulee metsalta ja valmiina poydalla odottaa sitten katkaraputarjoitin ja sitten vaan huuhdellaan kasia hopea maljassa keskella ei mitaan. Ihan hassua touhua. Mutta viikko oli ihan mielenkiintoinen ja ainakin saatiin niin hyvaa ruokaa koko viikon aikana, etta taisi kaikki kadotetut kilot jo takaisin tulla ja kun olutta ja viinia sai viela aina siemailla, kun mieli teki. Joo mutta kylla viikko oli ihan tarpeeksi, jatsia tuli pelattua hulluna ja sitten kaytiin aina kokin kanssa autolla ajelemassa ja katselemassa suurin piirtein samanlaista maisemaa kun joka paikassa. Mutta elaimia nahtiin ja vesilammikoita, mutarapuja yritettiin matsastaa ja sellaista.
Nyt ollaan taas takaisin Darwinissa ja yritetaan sita kyytia etsia ei vaikuta lupaavalta ja pian pitaa saada paatoksia aikaan. Maanantaina on enaa 8 viikkoa aikaa jaljella Australiassa. Ihan hurjaa minne se aika on oikein havinnyt. Paljon on kerennyt nakemaan ja kokemaan, mutta niin paljon on viela nakematta. Pitanee hieman karsia kunhan ne paakohteet tulee nahtya. Hyvin on tahan elamaan taalla jo tottunut ja on ihan normaalia taasen elaa 14 muun ihmisen kanssa samassa huoneessa ja viime viikko telttailla. Aluksi ei olisi voinutkaan taas ajatella etta noin isoissa dormeissa jaksaa olla saatikka telttailla harva se viikko. Asioihin tottuu ja ns. standardit laskee. Eika enaa jaksa valittaa pienista monkaan menneista asioista tai suunnitella liikaa asioita eteenpain. Asiat taphtuu eika ihan hirveaa stressia kannata asioista ottaa.
Valilla kylla on vaan toivonut, etta olisi tiennyt nama asiat, jotka nyt tietaa matkan alussa, olisi matkan tehnyt hyvin eritavalla. Olisi oikeasti siihen autoon alussa investoinut ja hieman nopeammin alkumatkaa tehnyt, mutta turha on jossitella asioita ei siita mitaan hyotya ole ja olen siihen tulokseen tullut, etta taman matkan on nyt vaan kuulunut talla kertaa menna niin kuin se on mennyt. On ollut tosi hauskaa ja on ollut aikoja jotka ei aina niin hauskoja ole olleet. Mutta sellaistahan se elama on. Ei matkustelu ole koko aikaa bikineissa juoskentelua auringon paisteessa. Kylla ympariston koko aikainen vaihtuminen on valilla raskasta ja sekin etta koko ajan uusiin ihmisiin pitaisi tutustua ja aina harmi kun tutustuu niin sitten matkat jatkuu eri suuntiin. Vaikkakin monia ihmisia ollaan sattumalta ja suunnitellustikin tapaamaan. Ja faktahan se on ettei muutaman viikon tuttavuudet ole kuitenkaan sama asia kuin ihmiset, jotka on tuntenut jo vuosia. Mutta onneksi hirmuisen mukavia ihmisia on tavannut ja joista osaan varmasti tulee yhteytta viela myohemminkin pidettya ja joista osa vaan sitten katoaa. Mutta niihan sita tapahtuu ihan kotonakin.
Apua nyt alkaa aika loppumaan koneelta joten taytynee lopettaa, laitetaan tosiaan peukut pystyyn etta kyyti loytyy, kylla se tapahtuu jos on tarkoitus, tai sitten on meidan tarkoitus lahtea junalla Aliceen. Saadaan nahda kuinka kay talla eraa.