Kivet ja kanjonit

Lauantaina palailtiin taas sivistyksen pariin nahtavyyskiertueelta. Nyt on muutamat maailmat ihmeet jalleen koettu ja nahty ja kylla taytynee myontaa, etta ei sita oikein pysty kasittamaan kuinka tuollaisia muodostumia oikein sinne keskelle aakeaa laakeaa kenttaa on oikein tullut. Ei paljoa ihmettele miksi aboriginaalit niita kovin pyhina pitaa.
huvittavinta ja kummallisinta vaan reissussa sinansa oli, etta keskella aavikkoa pitaisi meidan olla jo joka ikinen ilta satoi ihan mielettomasti ja ukkosti. Upeita salamia tuli nahtya ja seurauksena se, etta jalleen kerran kaikki tavarat kastuivat, talla kertaa viela ihan kaikki, kun olivat ylhaalla kattotelineella ja poikien sadesuojaa kuvaa lahinna sana entinen.
Eka paivana jo katseltiin Ulurua ukkospilvien ohi mennessa ja lounasta kokkailtiin sita katsoessa, tosin eihan meidan mitaan kokkailla tarvinnut kun Lorenzo meille pihvit paistoi, koska hanen mukaan tarvittiin nyt enemman proteiinia kun oli niin kylma. Paastiin kuitenkin Uluru kokonaan kiertamaan, yli 9 kilomatriahan se on. Kivelle ei saanut kiiveta, eika kylla oltaisikaan, koska aborginaalien saantojen mukaan sinne ei saa kiiveta kuin harvat ja valitut ja tietysti tallaista tulee kunnioittaa. Ihan typeraa ylipaatansa, etta sinne saa viela nykyisinkin kiiveta.
Seuraavana aamuna katseltiin auringonnousua Kata Tjutalla eli Olgasilla ja tehtiin sitten jalleen pitka kavelylenkki sen ymparilla. Itse henkilokohtaisesti pidin tasta paikasta enemma ja aborginaalien kulttuurissa onkin viela paljon pyhempi paikka eika edes sen syntytarinoita saa kuulla kuin harvat ihmiset. Oli kylla iavan taian omainen paikka ja aikaisesta lahdosta johtuen saatiin onneksi pitkat matkat kavella ilman kuin ensimmaiset saksalaiset turistiryhmat meidat saavutti. Upeasti kuului linnunlaulut seinamia vasten.
Sitten suunnattiin kohti Kings Canyonia ja matkalla tosiaan taas vaihteeksi yllatti se sade joka kaikki kamat loppupelissa kasteli sitten, ei nahty auringonlaskua eika mitaan. Aamulla onneksi jo aurinko paistoi ja paastiin taasen kiipeilemaan ja kavelemaan ympari kanjonia. Upea paikka tamakin, tuntui ihan turhalta kaikista naista paikoista kuvia ottaa, koska tietaa, ettei ne nayta yhtaan miltaan verrattuna todellisuuteen.
Todellisuus Alice Springissa on taas aivan toisenlainen kuin oli odottanut, ollaan nyt se muutama paiva taalla oltu ja joka paiva on satunut ja valilla hyvin voimakkaastikin, ihan alytonta. Nyt onneksi ei enaa telttailla vaan hostellissa turvallisesti asutaan, joskin viime yona oli keittion katto jo siellakin vuotanut. Normaalisti taysin kuiva joki, joka vaan hiekkaa on virtaa nykyisin. ainakin sita ei kovin moni turisti joka tanne tulee nae. Tanaan mummeli museossa sanoi, ettei ole taalla satunut noin 18 kuukauteen, joten.... En tiia onko meissa tosiaan jotain vikaa kun melkein joka paikassa missa ollaan oltu aina sataa vaan. Darwinissa ei ihme kylla satanut, mutta melkein kaikissa muissa kylla. Ehka me eletaan nyt sita suomen syksya ja sadette taalla.
Huomenna matja jatkuu Adelaideen. Pojat jatkoi matkaansa jo Cairnsiin pain ja me yritettiin kyytia taasen loytaa etelaan. Ei onnistunut talla kertaa. joku kaveri soitteli ja sitten pari kertaa odoteltiin sen paikalle ilmestymista muutamaan otteeseen, muttei koskaan tullut han. Niinpa jai nyt ainoksi mahdollisuudeksi ottaa kiertue Adelaideen. Oli onneksi sika halpa ja paastaan Cooper Pedyssa pysahtymaan, kaupunki jossa ihmiset suurimmaksi osaksi maan alla asuu, kun muuten liian kuumaksi ilmasto kay. Huomeniltana jo siella ollaan ja sitten torstaina Adelaidessa. siita on tosiaan tarkoitus jonnekin pondelle taas suunnata hedelmia poimimaan, jos talla kertaa olisi viimeinen rykays sita duunia.
Eipa siella poimiessa voi kauaa aikaansa kuluttaa, koska pian jo pitaa Sydney ja sitten Uusi-Seelanti kutsuu. Hullun nopeaa on ajan kulu. Ei sita itsekkan ymmarra, jo hieman haikealta tuntuun ajatus pois lahtemisesta toisaalta ajattelee, etta olisi jo kiva olla kotonakin vaihteeksi. Mutta eipa onneksi jossittelut kumpaankaan suuntaan mitaan tee, lennot on onneksi varattu ja on edes se joku suunnitelma mihin sitten tukea jo luottaa, ellei joku ole saanut paahansa lento aikatauluja muuttaa, taytynee ne pian sitten taasen varmistaa. Ja alkaa taas suunnitelemaan seuraava etappia talla matkalla.