Kaupungin parasta yöelämää

Täällä siis taas yössä työskennellään vaan. Hesarin kävin jo hakemassa joten siihen vaan sitten syventymään sohvalle ja ekoja herääjiä odottelemaan. Kummasti on arkeen tottunut, tuntuu, etten olisi ikinä missään poissa ollutkaan ja aina täällä vääntämässä, ammattitaidottomana, kuten lapset illalla meistä veisteli. Rautaisiahan me oikeasti ollaan.
Vappu sujui ilman teknoavia naapureita, olin aivan hämmentynyt, korvatulpatkin olin valmiiksi sängyn viereen varannut, mutta enpä niitä onneksi tarvinnut laisinkaan. Ovat varmaan vuoden aikana saaneet tiukempi sävyisempiä varoituksia, etteivät enää mökällään häiritse kunniallisia naapureitaan. Aina ei sitä ole itsekään kunniallinen kerennyt olemaan vaan on käynyt mökin rauhassa heilumassa ja huutamassa Paukkulan luokkakokouksessa, ei häiriintynyt naapurit, kai? Ehkä huonekaverit korkeintaan hihityksellä. Helatorstaina ei pyhähaukka ollut töissä vaan Tampereella liihotteli ja paikalliseen yötarjontaan tutustui, virkistävä reissu henkisesti, mutta fyysinen uni jäi ylläty yllätys aika vähäiselle.
Viikko olisi tehokasta peliaikaa aloittaa pääsykokeisiin lukeminen, joten eipä todellakaan opiskelupaikka napsahda tänä keväänä, katsotaan myöhemmin sitten, mitä tästä elämästä taas kehkeytyy. Jos nyt vaan jaksaisi töitä tehdä, hieman liian aktiivista on ollut kyllä sillä saralla, mutta onneksi saa sentään vartin suuntaansa polkaista tunnelmia pihalle. Vieläkin harmittaa siksi lyhyt työmatka, ettei pääsy fillaroimaan oikein kunnolla. Pitäisi muualle sitten suunnata pyöräretket, mutta laiskuus vaivaa. Ehkä sitä pikku hiljaa piristynee, kyllä se tästä. työ on vaan niin säännöllisen epäsäännöllistä, ettei oikein oikeaa rytmiä tähän elämään ole vielä saanut. On vähän aina pihalla joka paikassa, mutta se on mun luontainen osa kai.
Näin tällä erää, menen Hesarin pariin ja odottelemaan kesää, voi kun jo Kildeen telttailemaan pääsisi! No hieman yli kuukausi ja siinä se on!