Elämän hallintaa

Pikku hiljaa alkaa elämä tulemaan taas käsiin kiinni. Tällä viikolla olen taasen jo päässyt ihan oikeisiin töihinkin, elikkä entisessä työpaikassa olen keikkailemassa käynyt. Ihan jees saa jostain rahaa ja onhan se terveellistä, että ihmisellä on oikeaakin tekemistä ainaisen hengailun lisäksi. Tänään lisäksi kävi ilmi, että työllistyn nyt huhtikuun alusta elokuun loppuun saakka. Samaa hommaa kun ennenkin on tiedossa, tosin uudessa paikassa. Ihan jees, työmatka lyhenee kätevästi. Ainoastaan tietty huolestuttaa miten saa kesän skulaamaan ja se suurin huolihan on se, että pääseekö sinne Roskildeen festaroimaan taas vuoden tauon jälkeen. Eiköhän se onnistune, parempi onnistua tai tulee kyllä sellainen suru puseroon, ettei ole tottakaan. Tässä kai tämän hetken suurimmat kuulumiset. Täällä yövuoron viime metreillä fiilistelen ja menenkin juomaan kiltisti kofeiini pitoisen pepsini loppuun ja tutustumaan päivän Hesariin, niin saa edes jotain infoa ulkopuolisesta maailmasta, kun nyt en vielä kuulu kyseisen lehden tilaajiin. Niin muuten täytynee sanoa, että alku viikon Mew keikka oli hyvä, lukuunottamatta muuta yleisöä. Idiootti teini pellerit ovat minun bändini löytäneet ja säestivät keikkaa teinitapaan kiljumalla, ihan käsittämätöntä toimintaa, ei se sellainen bändi sentään ole. Lisäksi lämppäri oli hieman liian taiteellinen minun käsityskyvylleni.

Jotain uuttakin?

Helsinkiin ollaan nyt palattu jo jokunen tovi sitten ja omassa kodissa asustellaan vaihteeksi. Oli oikein ihanaa palata omaan kotiin, kun ei ollut vuokralaisen alivuokralainen siivonnut sitten laisinkaan koko kämppää. Että ihmiset kehtaavatkin, no eipä siinä mitään sinänsä velotin siivouspalkkiota 100 euroa ja tässä rahatilanteessa se on aika hyvä summa. Samahan se on työttömänä olleessa miten sitä rahansa ansaitsee. Niin ja olipas mukavaa sekin että oli vintti tungettu täyteen kaikkea romua niin että oli aika hankalan oloista saada kaikki omat roippeet sieltä alas kannettua. Vesikin oli ihan mustaa alussa ja sitten ei edes keittiöön mitään vesi enää tullut. Onneksi isännöitsijä oli helmi kaveri ja tuli pikaisesti neitosen hädästä pelastamaan ja availi moskat pois suuttimesta.
Tänään sain loistouutisia Uudesta-Seelannista ja hekin palauttavat rahaa ylilaskutuksen johdosta ja summa on vielä kaiken lisäksi huomattavasti suurempi kuin aluksi kuvitteli, Yeah! Että paistaa se aurinko risukasaankin näin typeriä vanhoja sanontoja käyttäen. Eikä siinä vielä kaikki, ensi tiistaina on työhaastattelu ja saatiin liput sinne Mew:n keikalle, ei joskaan hyville paikoille, mutta liput kuitenkin ja Depeche Modekin oli aikas hyvä.
Kämppä alkaa alkaa pikku hiljaa näyttää ihmisen asumuksella, joskin hienosäätöä vielä vaatii jonkun verran ja pitäisi jotenkin vielä ne muutamat irrallaan harhailevat kamat saada sinne roudattua, mutta ihan hyvältä näyttää. Hiljaa hyvä tulee, jos vielä jotenkin saa elämän käsiin noiden duunien kanssa ja hieman ehkä jotain järkevämpää elämän rytmiä kuin vain kotosalla hengailua niin hyvä olisi. No se on tätä käänteistä kulttuuri shokkia vielä. Onneksi muutkin haastattelemani maailmalta palanneet ihmiset sanovat olonsa pitkän aikaa kummalliseksi tunteneen paluun jälkeen, joten en ole epänormaali. Kannastavaa ei tosin ole se että arvioitu palautumisaika normaali olotilaan olisi noin puoli vuotta serkkuni Hennan kehittämän teorian mukaan eli aina puolet matkan ajasta menee toipumiseen. Joten enää 5 months to go!