Takaisin outbackilta

Ei ihan karjakon hommiin talla eraa sitten jouduttukaan, vaan oltiin ihan vaan keittio apulaisia ja tarjoilijoita. Sikoja ampumaan tulleet sedat ei olleetkaan ihan tavallisia pulliaisia vaan ihan sika rikkaita tyyppeja jotka vaan coca colan oikeuksia omistaa ja Gronlannissa hiihtamassa kayvat. Mutta mikas siina mukavia ihmisia olivat kylla, siella monkijoilla ajelivat sikojen perassa ja niita ammuskelivat. Kaksi jampparaista kylla koko viikon kaveli, aika huima saavutus vanhoilta sedilta ja kun alkoi olla varjoissa noin 36 astetta lamminta ja loppu viikosta varmasti oli viela kuumempaa.
Valilla vaan hieman absurdeja tilanteita kun sedat tulee metsalta ja valmiina poydalla odottaa sitten katkaraputarjoitin ja sitten vaan huuhdellaan kasia hopea maljassa keskella ei mitaan. Ihan hassua touhua. Mutta viikko oli ihan mielenkiintoinen ja ainakin saatiin niin hyvaa ruokaa koko viikon aikana, etta taisi kaikki kadotetut kilot jo takaisin tulla ja kun olutta ja viinia sai viela aina siemailla, kun mieli teki. Joo mutta kylla viikko oli ihan tarpeeksi, jatsia tuli pelattua hulluna ja sitten kaytiin aina kokin kanssa autolla ajelemassa ja katselemassa suurin piirtein samanlaista maisemaa kun joka paikassa. Mutta elaimia nahtiin ja vesilammikoita, mutarapuja yritettiin matsastaa ja sellaista.
Nyt ollaan taas takaisin Darwinissa ja yritetaan sita kyytia etsia ei vaikuta lupaavalta ja pian pitaa saada paatoksia aikaan. Maanantaina on enaa 8 viikkoa aikaa jaljella Australiassa. Ihan hurjaa minne se aika on oikein havinnyt. Paljon on kerennyt nakemaan ja kokemaan, mutta niin paljon on viela nakematta. Pitanee hieman karsia kunhan ne paakohteet tulee nahtya. Hyvin on tahan elamaan taalla jo tottunut ja on ihan normaalia taasen elaa 14 muun ihmisen kanssa samassa huoneessa ja viime viikko telttailla. Aluksi ei olisi voinutkaan taas ajatella etta noin isoissa dormeissa jaksaa olla saatikka telttailla harva se viikko. Asioihin tottuu ja ns. standardit laskee. Eika enaa jaksa valittaa pienista monkaan menneista asioista tai suunnitella liikaa asioita eteenpain. Asiat taphtuu eika ihan hirveaa stressia kannata asioista ottaa.
Valilla kylla on vaan toivonut, etta olisi tiennyt nama asiat, jotka nyt tietaa matkan alussa, olisi matkan tehnyt hyvin eritavalla. Olisi oikeasti siihen autoon alussa investoinut ja hieman nopeammin alkumatkaa tehnyt, mutta turha on jossitella asioita ei siita mitaan hyotya ole ja olen siihen tulokseen tullut, etta taman matkan on nyt vaan kuulunut talla kertaa menna niin kuin se on mennyt. On ollut tosi hauskaa ja on ollut aikoja jotka ei aina niin hauskoja ole olleet. Mutta sellaistahan se elama on. Ei matkustelu ole koko aikaa bikineissa juoskentelua auringon paisteessa. Kylla ympariston koko aikainen vaihtuminen on valilla raskasta ja sekin etta koko ajan uusiin ihmisiin pitaisi tutustua ja aina harmi kun tutustuu niin sitten matkat jatkuu eri suuntiin. Vaikkakin monia ihmisia ollaan sattumalta ja suunnitellustikin tapaamaan. Ja faktahan se on ettei muutaman viikon tuttavuudet ole kuitenkaan sama asia kuin ihmiset, jotka on tuntenut jo vuosia. Mutta onneksi hirmuisen mukavia ihmisia on tavannut ja joista osaan varmasti tulee yhteytta viela myohemminkin pidettya ja joista osa vaan sitten katoaa. Mutta niihan sita tapahtuu ihan kotonakin.
Apua nyt alkaa aika loppumaan koneelta joten taytynee lopettaa, laitetaan tosiaan peukut pystyyn etta kyyti loytyy, kylla se tapahtuu jos on tarkoitus, tai sitten on meidan tarkoitus lahtea junalla Aliceen. Saadaan nahda kuinka kay talla eraa.