Rasitusvammainen

Edelleen vielakin Gattonin suurkaupungissa oleillaan. Ollaan viela viikko taalla ja sen jalkeen saa riittaa homma taa. Talla viikolla on onneksi mennyt paremmin hulluna tyota ja enemman rahaa, mutta vasymys on suuren suuri ja kasi on mennyt rikki leikkaamisrasituksesta. On ihan turvonnut ja ymmarrettavasti sattuu hieman. Tanaan onneksi on vapaa paiva, etta saa kasi hieman levata, etta jaksaisi loppu viikon tyoskennella. Rankkaa hommaa on se taytyy myontaa, ei minusta maatalon emannaksi kylla olisi. Aamu viiden heratyksiin on ihmeen hyvin tottunut, aamulla on muutenkin kivempi tyoskennella kun ei ole viela niin kuuma. Onneksi tyokaverit on kivoja. Traktorikuski o ihan huippu tyyppi. Aija vetaa siella pellolla vaan shortsit jalassa ja avojaloin pomppii parsakaalien valissa ja onneksi aina valilla auttelee meita jos nayttaa meno hiipuvan. Hassu seta. Lisaksi tiimissa on kaksi korealais tyttoa ihan kivoja, mutta englannin kielen taito on aika heikkoa joten kommunikointi ei oikein luonnistu,erikoista on kylla etta taalla on niin paljon kaikkia aasialaisia ja niiden kielitaito on erittain rajoittunut muutamia tapauksia lukuunottamatta. Eniten ollaan hengattu kahden hollantilaispojan kanssa jotka siis myos tiimiin kuuluu. Ja nopeiksi ollaan jo kaikki tultu leikkaamisessa. Aika alkaa taas loppumaan pian koneelta, taa on niin kamasta taalla. Kirjoitan oikeaa sahkopostia ihmisille kun on siihen paremmat mahdollisuudet eli ehka ensiviikolla, jos kasi on enaa olemassa silloin.

Maajussina

hidas kone aikaa vaan muutama minuutti enaa. Heraan aamu viidelta lahden auton kyytin ja kuudelta alkaa tyot auringon nousun aikaan pellolla keskella ei mitaan. Kahlataan isojen lehtien valissa ja veitsella Broccolia leikataan, vaatteet aivan ylta paalta markia ja mutaisia myosen. Viela ei ole leiviksi lyonyt, toivotaan etta onni kaantyy. tanaan ja eilen sipuleita niputtamassa pellolla, surkeaa saldoa tuli, mutta olemphan tehnyt noin 400 kevatsipulinippua sitten taman elaman aikana. Huomenna takaisin broccolien pariin se on kivempaa joskin raskaampaa, mutta myos tuottoisampaa. On taa hullua kylla, kaupunki on tylsa ja vasyttaa aina vaan onneksi duunikaverit on mukavia ja tulee juttuun niiden kanssa samoin ns. pomojen. Lisaa kun on enemman aikaa koneella.

Broccolia

Hieman aikaa taasen vierahti ennen kuin kerkesi paivittelemaan blogia. Klubi kiertueet meni hyvin, mutta todettiin kylla ettei tuo yokerho elama ole oikein meita varten voi taasen istua hyvalla omalla tunnolla tavallisessa pubissa nyt kun on jotain ns. hienompaakin nahnyt.
Surffarin paratiisin jalkeen oleiltiin muutama paiva Brisbanessa. Ihan kiva kaupunki, muttei mitaan sen ihmeellisempaa. Yrittettiin epatoivoisesti metsastaa toita, mutta koko kaupunki oli kuollut silta osalta. Oli kuitenkin kiva kun samaan aikaan kaupungissa oli paasiasshown myota tutuksi tullut saksalais tytto, ja naki sita hostellissakin matkan varrella jo aikaisemmin tavattuja ihmisia.
Tyomahdollisuuksien ollessa niin heikkoja teimme ratkaisun, etta siirryimme maaseudun rauhaan hedelman keruu hommia metsastamaan. Saavuttiin eilen kaupunkiin nimelta Gatton ja muutettiin asumaan asuntovaunu kylaan. Meilla on siis oma asuntovaunu nykyisin, tosin joku muu saattaa siihen viela tulla kun on 3 mitoitettu. Yllattavan tilava se on koska vaunun lisaksi meilla on sellainen rakennettu edusta tai kuisti tai mika se onkaan. Otan kuvia niin saatte sitten joskus nahda.
Eilen eivat viela osanneet hommia luvata ja alkoi jo hieman naurattamaan koko homma, koska satoi tauotta tahan iltapaivaan saakka. Tanaan onneksi hommat lahti kulkemaan ja aloitetaan huomenna sitten broccolien leikkaaminen. Farmari tulee hakemaan meidat aamulla duuniin kello 5.15!!!! Taivas saa nahda millainen tuo ensimmainen aamu on sen jalkeen kai sita tottuu pikku hiljaa, alkaa olla niin vasynyt ettei haittaa edes ne muutamat hamahakit joita vaunussa on.
Elikka jos ei kuulu nyt koneen kautta mitaan vahaan aikaan on syy taysin vasymys, varmasti ekat paivat tulee olemaan jotain aivan jarkyttavaa, mutta eikohan se siita, toivottavasti ainakin. Eika taalla kylassa edes ole kovin loistavat netti mahdollisuudet iltaisin ainakaan. Nyt ollaan kirjastossa josta saa varata puoleksi tunniksi koneen, mutta menee jo ilta 6 kiinni. Mutta tsekkaillaan tilanteita. Kirjoittelen sitten kuinka farmarin ura on lahtenyt kayntiin.

Surffarin paratiisi

Tanaan siis saavuttiin Surfers Paradise nimiseen paikkaan. Hanna huomasi onneksi tarjous kupongin ja saatiin yksi yo ilmaiseksi. Hieno homma, ihan kivalta paikka vaikuttaa ei kai taallakaan juuri mitaan erikoisempaa ole kuin rantaa... Eilen jai Byronin yoelama tsekkaamatta, tanaan aiotaan taalla sitten tsekata mestat, hostelilta on jarjestetty baarikiertue, niin ei tarvitse itse paikkoja etsia ja jengia on muutakin tietysti mukana, katsellaan kuinka kay.

Mita, mita, mita?

Mita sitten siella on vuosijulilla tapahtunut jos looppeihin saakka paasty talla eraa, vai onko se vaan uskovaiset nuoret kokoontuivat Espoossa tyylinen looppi, kertokaa minulle!
Edelleen Byron Bayssa, tanaan kaytiin Australian itaisimmassa paikassa ja kaveltiin taas hurjan jyrkkia polkuja ja ihasteltiin rantoja. Onneksi tanaan ei satanut kuin aamulla, hurjana on vaan tuullut. Eilis ilta kului kivasti hostellilla investoitiin yhdessa kalliiseen 7 dollarin viini pulloon ja istuskeltiin ulkosalla kanadalaisten tyyppien kanssa, joihin tutustuttiin edellisessa hostellissa ja nyt ovat samassa taasen. Huomenna matka jatkuu surffaajan paratiisiin ja tana iltana pitaisi menna katsomaan milta se legendaarinen ja kovasti hehkutettu Byron bayn iltaelama nayttaa, ei voi vaan ankarasti tsekkailla, hostellsta kun uloskirjautumis aika kun on jo aamu 10. Kamalan aikaiseen aina ne taalla on joskus jo 9.30 ja ennen sita taytyyaina ne tavarat saada sullottua sinne rinkkaan.

Matkalla

Terveiset talla kertaa Byron Baysta. Tanne asti ollaan viikossa keretty tulemaan. Ensimmainen pysakki oli Port Macquarie, rauhaisa pikku kaupunki ja mukava pieni hostelli, jonka kuistilla aina vaan iltaisin istuttiin kuin mummot konsanaan, kun ei ollut muuta tekemista iltaisin. Nahtiin kuitenkin niita koaloita, siella paikallisessa koala sairaalassa, aika sopoja otuksia. Nukkuvat vaan kuulemma noin 20 tuntia paivassa. Delfiinejakin spotattiin kaytiin ekaksi risteilylla, jossa niita olisi pitanyt nahda, mutta ei ollut onnea. Mentiin sitten rantaan kavelemaan ja eikos ne sitten tullut 20 minuuttia risteilyn jalkeen siihen missa oltiin aluksi niita yritetty nahda, mutta silti jotain rannaltakin nakyi onneksi.
Sielta matka jatkui Coffs Harbouriin, sekin aika pieni kaupunki. Hostelli oli hauska, koska siella jarjestettiin joka ilta jotain ohjelmaa, kerettiin niina kahtena iltana jo osallistumaan booli-iltaan ja paikalliseen yoelamaan (ei kovin ihmeellista, musikki taaskin sika kovana ja no ei niin hyvaa musiikkia) ja toisena iltana BBQ-iltaan. Paljon mitaan nakemista koko kaupungissa ei ollut kuin rantaa. Big banana jatettiin katsomatta kun sen naki bussi ikkunasta, hyva ratkaisu kun ei ollutkaan niin iso koko banaani mita oli luullut ja onneksi bussimatkalla pysahdyttiin isolla katkaravulla! Jee, ja se sentaan oli tosi iso.
Eilen iltana saavuttiin siis tanne, ns. backpacker mekkaan. Aika kylapahainen tamakin on taynna turisteille suunnattuja toimintoja kahviloita yms. Hostelli on hullun iso, voi nukkua tiipiissa tai bussissa tai telttailla, mutta tylsina tyydyttiin dormiin, ihan hyva satoi yolla ihan hulluna ja tanaan koko ajan sadekuuroja.
Nain siis talla eraa, pitanee lopettaa kun on aika pian taas lopussa, kirjoittelen pian lisaa taas.