Kylmaan ilmastoon totuttelemassa

On taa nyt aivan kummaa, tultiin Adelaideen eilen illalla ja suuri yllatys taasen, etta sataa ja on oikeasti taasen kylmaa. Ollaan tultu 2 viikossa alas pain 3000 kilometria ja on muutos kylla valtava, pitkasta aikaa on taas farkkuja ja oikeita kenkia ei vain varvastossuja kayttanyt. Darwinissa oli liian kuuma ja nyt on taas pain vastoin, eihan se suomalainen ihminen koskaan mihinkaan tyytyvainen voi olla.
Matkattiin siis iloisilla ryhmamatkoilla alas Alicesta Adelaideen. Mukavia ihmisia onneksi sattui bussiin mukaan ja nyt ollaankin suurimman osan porukasta kanssa samassa dormissa hostellissa. Matkan varrella pysahdyttiin Cooper Pedyn kaupungissa, joka on kuuluisa opaaleistaan ja siita, etta ihmiset suurimmaksi osaksi siella maan alla asuvat, janna homma sinansa, kun saattaa kuulemma kuumimpaan aikaan 50 asteeseen varjossa lampotila nousta. Tuli hieman sellainen tahtien sota olo, kun siella visiteerettiin yhdessa paikallisessa asunnossa ja pienella kaivoskiertueella kaytiin. Harmi vain, etta kiertueella ei ollut aikaa kayda paikallisessa ort. kirkossa, yritettiin kylla urheasti sinne kavella, mutta matka oli liian pitka aikaan verrattuna. Tyydyttiin sitten kaymaan maan alaisessa katolilaisessa kirkossa. Hilpeinta oli vaan kyltti ovella. Sorry no mass on weekend, father gone bush.
Huomenna piti jo suunnistaa Loxtoniin poimintahommiin, mutta tietenkin lauantai on ainoa paiva jolloin ei bussi sinne kulje. Sunnuntaina sinne ryysataan sitten, pitanee viela soitella ja varmistella, etta oikeasti meille duunia riittaa. Hivesit olisi huomenna taalla esiintymassa, varmaan on loppuunmyyty, mutta pakko kai kayda netissa tsekkaamassa jos vaikka tuuri kavisi, rahaa moisiin huvituksiin ei kylla olisi, luotan siis loppuunmyyntiin.