Työn orjat sorron yöstä...

Yksi yö on melkein jo takana, ajattelin tässä aamutuimaan haperoilla aivosoluillani siis päivitellä tätäkin blogia joskus taas. Rusketus on kovaa vauhtia karissut ja arki painanut päällä oikein kunnolla. Kuukauden päivät uudessa työpaikassa on tullut oltua ja pää on välillä vieläkin sekaisin kun on niin paljon asioita mitä omaksua pitäisi eikä aivokapasiteetti aina siihen kykene. Elokuun loppuun saakka on nyt tää pesti ainakin tällä erää ja irtosi siitä ekasta haastattelusta mihin olin viime päivityksen mukaan menossa.
On se vaan kumma miten tähän arkeen on jo taas tottunut, välillä tuntuu, ettei poissa ole ollut laisinkaan ja mieli jo uudetaan ulkomaailmalle halajaa. No kesällä sitten ainakin Tanskan matka on suunnitteilla, onhan sekin sentään ulkomaa. Lämmintä vaan tahtoisi taas olevan, kummaksuen katson kun kiireisimmät ovat jo t-paita hihasilleen heittäytyneet ja terassit kotikadulla pursuaa porukkaa jo aamu 10 jälkeen. Ihana kesäinen Kallio. Joku oli tässä viime viikolla hätäpäissään tai ainakin päissään rikkonut alaoven lasin, alakerrassa oli aamulla lammikko ja aamuyöstä joku ovikelloa soitteli, en avannut. tästä se taas alkaa. Vappu itsellä kuluu taasen työn merkeissä (olen pyhähaukka, pääsiäinenkin työskenneltiin) saa nähdä kuinka siinä vilskeessa ja teknoavien naapureiden kanssa oikein nukkumaan kerkeää. Vanhasta kokemuksesta muistaen, edes korvatulpat eivät ole tarpeeksi sitä rytkettä loitolla pitämään. No se on sitten huomisillan murhe se. Itse aion vapun vasta ensi viikonloppuna viettää, onneksi on jo juhlat sitä varten tiedossa nimimerkillä kolmas viikonloppu putkeen töissä. Kyllä se vaan on totta, että työn teko haittaa muuta elämää huomattavasti eikä appelsiinit kiroile ja väitä vastaan. Tässä siis tämän yövuoron mietteitä, koetan ryhdistäytyä ja joskus päivitellä täälläkin enkä vaan suullisesti.