Muualla: tammikuuta 2006

Liikkeella taasen

Paastiin vihdoin ja viimein lahtemaan sielta Foz do Igauçusta. No mikas siina kun oli se ilmainen majoitus pari paivaa. Kaytiin kunnolla vesiputoukset katsomassa, Brassi puolella kanssa. Tietty vaan satoi ihan hulluna kun siella oltiin. Ja illallisella Argentiinan puolella, aika nastaa. en vaan kerennyt nakemaan missaan niita tosi komeiksi kehuttuja argentiinalaispoikia.
Tanaan aamusta saavuttiin Curitibaan. Ihan mukavalta kaupungilta vaikuttaa. Huomenna tehdaan vahan nahtavyys katseluja ja lauantai yritetaan pyhittaa ostoksille, ettei kaikki jaa Rioon... Sitten suunnataan junalla rannikolle pain, oli kehuttu yhdeksi parhaista ja upeimmista junamatkoista koko Etela-ameriikoissa, joten pitaisi maisemat olla sitten sen mukaiset. Saarielamaa viela meinattiin viettaa ennen Rioon paluuta. Pitaa rentoutua kunnolla, etta jaksaa palata kylmaan todellisuuteen siella kotosalla. Ollaan nyt otettukin rennosti tan matkailun kanssa, ei niin paljon nahtavyyksilla riehumista vaan aika tavan rentoa eloa, hyva niin.
Aivan on hassua ajatella, etta hieman yli viikko enaa reissua jaljella. Vastahan me lahdettiin ja silti jo Australian aika tuntuu muinaishistorialta. Mieli tekee aina niin kummia kepposia itselle tuon ajanlaskun kanssa. Varsinkin sen oman ian, mahan olen jo monta vuotta ollut se 22 vuotias vaan. En suostu muuta uskomaan. Mitenkohan sita Suomessa taas tottuu kun ei enaa kukaan kysykkaan henkkareita kuten ausseissa eika suomalaiset tule missaan juttelemaan niin kuin siella aina joku tuli hengailemaan. Eika ole missaan enaa poytiin tarjoilua, taalla amerrikoissa on siihen jo taas niin hyvin tottunut kun pikku nakkikioskin nakoisissakin paikoissa se on tapa. Kaanteinen kulttuurishokki siis odottaa, mutta saa odottaa viela hetken aikaa, nautitaan tasta nyt!

Kolmessa maassa.

Vielakin ollaan taalla Fozissa. ollaan nyt jumituttu tanne, mutta huomenna on tarkoitus sitten iltabussiin hypata ja poistua taalta. Nyt ollaan taas nahtavyyksia ja milloin mitakin nahty. Ollaan kayty isoa patoa katsomassa, taalla sita hapattivat yhtena modernin maailman 7 ihmeista. No olihan se massiivinen. Ollaan oltu Paraguaissa paiva visiitilla, ollaan siis nyt ihan riti rinnan Argentiinan ja Paraguain kanssa. Hotlan matkaopas oli meidan mukana opastamassa siella siis Paraguaissa ja oli nastaa kun kaytiin sitten pienemmissa paikoissa minne ei keskenaann todellakaan olisi eksynyt ja ajeltiin ikivanhoilla paikallisbusseilla. Oltiin itse asiassa laittomasti maassa, koska kukaan ei passeja leimannut sillan jalkeen jossa raja on. Onneksi kukaan ei tarkastanut mitaan ja onpahan tuo yksi maailman korruptuneimpia maita joten olisi voinut rahalla itsensa tilanteesta ulos ostaa. (joskin raha tilanne on hieman surkea, koska ei tule automaatista rahaa ja taalla joutuu etsimaan niita automaatteja kun ovat vain pankeissa eika kaikissa todellakaan kay visa. Mutta ongelmia pitaisi olla korjaantumassa jos armaat vanhemmat ovat nyt olemaatomalta saastotililta jotain sinne siirtaneet tai laittavat sen tilinumeron mulle).
Eilen oltiin sitten Argentiinan puolella tsekkaamassa niita vesiputouksia. Aivan upeat kylla olivat e voi muuta sanoa ei. Huomenna yritetaan menna sitten viela Brasilian puolelta niita katselemaan. Muutettiin tanaan sen meidan matkaoppaan luokse asumaan, ollaan tosin yksi yo vaan, mutta saastaa taas jotain. Ihan alytonta kun taalla saa siis aivan kasittamattoman kampan (3 makuuhuonetta + olohuonen joka on mun kampan kokoinen ja hieno keittio) puolella siita rahasta minka ma maksan siita mun Helsinginkadun kopperosta. Ruokakin on paljon halvempaa taalla nyt verrattuna Rioon no tietenkin. Ollaan syoty ihan liikaa, kun taalla aina buffetissa on illallinen ja no sen tietaa mita siita seuraa. Itse kayt ensin ottamassa salaattia ja muuta hassakkaa ja sitten miehet kantaa vaan vartaassa lihaa sun eteen ja leikkaa lautaselle mita haluat, hyvaa, mutta saatetaan vyorya sitten takaisin taalta. Eipa tassa nyt muuta tai no varmaan olisi mutta talla eraa nain.

Brassi menoa

Viela ei olla sambaamaan keretty, mutta kai sitten jossain vaiheessa. Viimeistaan sitten kun vietetaan viimesia paivia Riossa ennen lahtoa. Nyt oli niin vasynyt olo loppu Chilen rysayksesta ja totuttelua koko meno. Kaytiin tietty pakolliset nahtavyydet katsomassa pois alta eli Sugar Loafilla ja Jeesus patsaalla (kuvat suomi-paidassa on otettu, mutta asianomaiset taitaa saada ne sitten Suomessa vasta, tai siis todistusaineiston siita). Ranta elamaa myos vietettiin, nin alytoman kuuma oli. Hassua seurata menoa, vinkeaa kun jengi vetaa siella ihan ympariinsa vaan uimapuvuissa tai no ei ne ihan pukuja kylla kaikilla ole...
Tanaan saavuttiin noin 25 tunnin bussimatkan (sen piti kestaa tas sen 22 tuntia...) Foz do Iguaçun kaupunkiin. Taalla vierella on huiman hienot vesiputoukset joita on tarkitus menna siten tsekkaamaan. Aivot on tahmassa viela bussi ytkyytyksen jalkeen joten jaa taas tahan.
Muuten pakko kertoa loysin suklaatupakkaa Santiagon kentalta, pakko oli ostaa! Ja Anulle tiedoksi, ihan ollaan samalla porukalla palaamassa kuin lahdettiinkin...

Lannen aurinko laskee.

Nyt o sitten takaisin samaa tieta Chilen puolella reissattu ja Santiagoon paasty. Viimeinen paiva taalla lansipuolella mannerta ja huomenna sitten kohti itaa ja Rioa.
Reissu takaisin pain sujui hyvin, tosin alkaa hieman tavan vasymys painaa, kun ollaan vietetty aina joka toinen yo bussissa ja valill ollut se 20 tunnin matka. Sain viela taiottua flunssan itselleni, niin on saanut sitten apteekissa kayda yskimassa, josko herra medisiinia tahan pulmaan antaisi. Loytyi kylla ja hyvaa kamaa tuntuu olevan. Yksi hostellin mies kirjoitti heti lapulle, etta naita taytyy neridin menna ostamaan kun on, etsittiin sana sanakirjasta ja sehan oli heikko. Toimi hyvin flunssa laakkeet nekin, samaa kamaa kuin Ausseissa. Tosin yksi on tabletti josta ei hajuakaan, mutta korvien vihlomiseen piti auttaa, eika ole vihlonut sen jalkeen. Joten kannatti taas uskoa.
Sama mien taa oli siis La serenan hostelli jota taa kaveri pyoritti, suositteli Valparaissossa josta tanaan lahdettiin paikkaa jota hanen tuttunsa pitaa. No, sinnehan me aamulla 7 pintaan kammetaan postimiehelle lappua naytetaan etta tama osoite pitaisi olla, kylla joo tassa nain. Ovi keskenaan avautuu ja mummeli ikkunasta huitoo, sisaan vaan. Oli niilla kaksi huonetta vieraille, muuten siis oltiin kheidan kotonaan. Hauskaa oli tuollaista nahda, sanottiin etta olo oli kuin mummolassa ollessa. Kovasti puhuivat espanjaa , aina ma satuin just silloin siihen ja mina taas kovasti vaan hymyilin ja si si hoin. Kylla onneksi jotain ymmarsi, mutta kun tuo ulosanti jaa niihen muutamaan hassuun sanaan.
Tanaan saavuttiin takaisin Santiagoon. Pakko on kertoa kun saatiin yksityinen laulu esitys miehelta bussi asemalla. Oli ennen ollut merimies ja englantia nain oppint jonkun verran ja sitten tuli hulluksi ja soittaa vaan kitaraa kadulla. Nain tiivisti itse elamansa tarinan. Hassu ukkeli, no sai sen jokusen peson meilta sitten ruokaan laulullaan. Mutta joo, Aivan hullun kuuma on taalla ihan lakahdyttavaa. Oli niin kotoisaa vanhaan tuttuun hostelliin tulla taasen ja viela ne meidat taalla muistikin. Siivooja mies on edelleen mun suosikki. Aivan ihana ja hassu tyyppi vaikka kielta yhteiosta ei laisinkaan ole. Silti jutu lentaa ja hymy kanssa. Huomenna aikainen aamu ja Rioon lento sitten. Hostellit ollaan varattu ja rannalla kuuluisi nyt olla, siella kun se meno kai parhaimmillaan on ja iltas aikaan ainakin. Ei tarvii sitten niin paljoa takseihin rahaa laittaa, kun ei illasta saa kulkea muuten. Nain ny, palaamme asiaan sitten Brasilian puolella.

Samalla tiella

Eilen aamulla taasen ennen viitta herattiin ja bussiin kammettiin. jouduttiin tosin aluksi herattamaan hotellin poika, joka ns. eteistilassa toisen tyokaverin kanssa nukkui kerrossangyssa, ei oltaisi muuten paasty ulos hotlasta laisinkaan. Buaai matka kesti tas tuskallisen kauan. En tajua miten voin aina olla niin tyhma, etta uskon suurinpiirtein heidan aikataulujen pitavan ja matka kestaa yleensa ainakin noin 2 tuntia pidempaan ja tunnetustihan odottavan aika on pitka. Hyvin ja turvassa perille paastiin kuitenkin ja rajan ylityskin sujui yllattavan helposti. Tavaratkin paasi lapivalaisuun, viimekerralla kone oli rikki etta sai vaan kavella lapi ja kavi siella koira haistelemassa tietty tavarat. Oltiin vaan etukateen kuultu, etta Boliviasta poispaasy voi aikaa vieda tullimuodollisuuksien takia. Kai se jengi sitten niita koka lehtia teeksi tuo tai johonkin muuhunkin. Luin Lp:sta, etta kun on juonut sita teeta niin testaa sen jalkeen positiiviseksi kokaiinista... Hyva taas tietaa, itse juomallahan ei mitaan huumausvaikutusta ole, mutta kuitenkin.
Nyt ollaan Chilen puolella siis taasen, lamminta taas on, kun alas vuorilta paastiin. Just rannalta tultiin, oli taas markkinahenkea siellakin kun jokainen oli jotain myymassa. Vaalihuumaa myos taalla suunnalla on havaittavissa, toka kierros lahtee kai pian kayntiin ja on taas kulkuetta ja rekkaa ajelemassa ja janisraikkaa soittelemassa, keta aanestaa pitaa. Me ei paasty ekaa kierrosta aanestamaan lain, kun Boliviassa ei aanestysmahdollisuutta ollut, kummaa. Ei siis saa ekalla kierroksella viela ratketa homma, etta saadaan Brasseissa aanestaa. Pitakaa se mielessa!

Matkan paalla taasen

Cuscosta matka jatkui Bolivian puolelle Copacabanalle Titikaka jarven reunalle. Ihanaa oli vaihteeksi olla rauhaisassa pikkukaupungissa ilman etta joka toinen ihminen yritti myyda sulle jotain tai saada siihen hanen paikkaansa syomaan tai juomaan.
Kaytiin sitten jarvella auringon saarta eli Isla del Solia katselemassa. Kerrankin nimi oli enne ja aurinko paistoi saarella, vaikka kovasti tuulikin. Maisemat oli hienot ja jarvikin paasi paremmin oikeuksiinsa kun sita sielta suunnalta katseli. Lautta matka oli vaan piinaavan pitka kehnoilla paenkeilla, mutta sellaistahan se on.
Eilen sitten suunnattiin paakaupunkiin La Paziin. Matkalla oli kylla hienot maisemat taasen ja paastiin uudelleen lautalla menemaan. Bussit laitettiin erilauttaan ja matkustajat rykaisi toisella paatilla salmen yli. Hurjan nakoista touhua oli kun bussit paateilla oli. Liekko mokomat saisi edes merikelpoisuutta kotimaan puolella, mutta turvassa paastiin perille ja matkatavaratkin pysyi kyydissa bussin katolla mukana. Eika edes juurikaan satanut. On aika janna paikka tama La Paz kieltamatta. taalla nyt vaan lahinna pyoritty toreilla ja kirkoissa loppiaisen kunniaksi.
Huominen taalla viela hengataan ja sitten sunnuntai aamuna siirrytaan taasen Chilen puolelle ja yritetaan Santiagoon ajoissa kereta. Jaa nyt talla kertaa suurimmat suolaaavikot nakematta, olisi pitanyt hieman enemman aikaa olla, mutta jatettakoon taasen jotain myos ensi kertaan.

Kajakointi retkella siella olin siis Abel Tasmanissa rannikkoa katselemassa. Makea paikka ja upea reissu.

Abel Tasmanin kansallispuistosta, etelasaarelta, rannalla oli tallaisia juttua vesi kallioille tehnyt.

Punakaiki edelleen. Tassa on kaikkia hassuja muotoja paita ja kaloja, mutta ei oikein nain pienesta kuvasta naa niita.

Punakaiki eli myosen pannukakkukivina tunnetut muodostelta etelasaaren lansirannikolla.

Taa taisi olla Uuden Seelannin pisin riippusilta, Etela-saarella.

Taa oli joku Kathedraali muodostelma tai look out jossain lansipuolella etelasaarta, kun pikkuteilla ajeltiin.

Matkalla Wellingtoniin. Siis pohjoissaaren lansirannikkoa kuvassa.

Kaikourassa kaytiin kajakoimassa ja hylkeita bongailemassa. niita oli ihan hulluna joakin hieman haiskahtivat pahalle. Tama kaveri suostui poseeraamaan kunnolla.

Hylkeita bongailemassa.

Arthur´s Pass kulkee etela saaren ita-lansi valin vuorien keskella. Tassa kuvaa siis tiesta sielta.

Hokitika Gorgella kayntiin kaantymassa.

Tongarirolla edelleen.

Tongariro Crossing

Emerald lakes, tongarirolla.

Tongarirolta viela, takana oleva vuori oli Sormusten herran tuomiovuorena.

Tongariro crossingilla kaytiin patikoimassa tulivuorten liepeilla. Korkealla oli ja kovasti kylla henkeen nouseminen otti. 17 kilsaa taisi koko kavelylenkki olla, mutta maisemat olivat kylla mahtavat.