Uusi paikka uudet kujeet

Tanaan siis jo paikkana Auckland. Lento sujui hyvin, check in ei, tylya palvelua ja ihan vmainen nainen, pisti vihaksi ja no pitanee huomenna tai joskus Qantakselle palautetta henkilosta laittaa. Lentokenttabussi oli kanssa hasardi, odotettiin yli tunti sita bussia, joka kulkee omasta mielestaan 20 minuutin valein. Huomenna pitaisi auto saada haettua vuokraamosta ja lahtea jonnekin suuntaan, ehka jos jaksaisi illalla jotain ihan suunnitellakin. Ei ollut varmistusta tullut vuokraamosta, mutta taytynee aamusta heti sinne sitten soitella. Eipa muuta, taalla ei oile lammin taallakaan, tahtoo kesan ja rannalle!
En muuten itkenyt tai mitaan kun lahdettiin meni niin kiireella taas koneeseen kun check in kesti niin kauan, ja ehka se pahimmalta etukateen tuntui, kerkesi nyt jo siihern sopeutumaan ja tietaa etta suurin osa tutuista on kanssa pian maasta poistumassa. Nyt uusi ajanlasku siis kayntiin.

Taa ilta on viimeinen

Tanaan siis viimeista paivaa Australiassa.Hieman meni karille, kun viimeista lauantai-iltaa piti juhlistaa ja aamulla ei oikein jaksanut alkaa toimimaan sitten. Mutta onneksi keli oli surkea niin sai hyvalla omalla tunnolla loikoilla hostellissa. Ostokset on tehty, oopperatalo kayty vikaa kertaa katsomassa ja tutut paikat kierretty. Huomenna vaan sitten taksiin ja kentalle. Pitaa tosin ne kamat pakata jossain vaiheessa myos... Olo on ihan kumma ei oikein tajua, etta huomenna on jo eri maassa. Mietittiin, etta hyva etta ollaan siella seelannissa pari viikkoa ennen Chilea. Olisi ollut hurjempi kulttuurishokki lentaa sinne suoraan. Nyt saa tutun oloisessa maassa eka totutella siihen etta on poissa Australiasta. Ja kerkeaa lueskelemaan hienoja uusia sanakirjojamme. Nopeasti aika menee, pian jo kotona takaisin. Onneksi nyt viela jokunen seikkailu on edessa ja hyvin mielin voi sinne lahtea, vaikka haikeaa tulee varmasti huomenna olemaan. Palaamme asiaan sitten Seelannin paadyssa.

Ympyra sulkeutuu

Tana aamuna saavuttiin Sydneyyn taas ja bussi asemalla samaan aikaan oli se bussi jolla aikoinaan eli 7 kuukautta sitten lahdettiin kaupungista eteenpain matkaamaan. Ympyra tosiaankin sulkeutuu. Hassua olla samoilla kaduilla ja vanhoissa tutuissa paikoissa vaihteeksi. Pitanee viikonloppuna kayda pubi kierros niissa mestoissa missa hengaili silloin kun taalla sen pari kuukautta asusti. Ranskalaiset kamppiksetkin on viela taalla, joten yritetaan heita tavata, jos kerkeavat viikonlopun aikana Byronista palaamaan.
Melbournessa kavin taas satsaamassa laakariin rahojani ja rokottamassa itseani. Kivan kirjasen sitten sain nytten sielta mita pitaa muistaa ja varoa kun ulkomailla lahtee. Eniten silmiin vaan pisti ensin culture shock ja sitten ennen kaikkea se, etta on olemassa myos se reverse culture shock kun palaat takaisin. Se itse asiassa on kylla varmaan viela pahempi kuin se lahto. No nythan ollaan sentaan lansimaalaisessa maassa oltu, vaikka aina aussimaata leikkisasti kutsutaan secend world countryksi, kun taalla kuitenkin hieman alkeellisemmin asiat aina hoidetaan. On se meno sitten hieman erilaisempaa siella ameriikoissa. Varmaan ainakin sen kielen kanssa tulee se shokki phimpana paalle, mutta nyt on onneksi jo matkustamiseen tottunut ettei niin paalle iske varmaan. Saa tosiaan nahda miten sen kaanteisen shokin kanssa sitten kaynee. Haikea on mieli tosiaan vielakin.
Passin sain uuden tanaan haettua ja olipa niin kummaa kun sai asioita suomen kielella hoitaa, ihan ihme olo. Mutta paasee nyt kuitenkin maasta lahtemaan, tatonen siella sanoi, etta kentalle olisin jaanyt silla passilla, jos en olisi sita huomannut aiemmin. Postit haettu on toimistolta sitten vaan pankkitili tyhjaksi ja lopetettavaksi ja matkakirjat seuraaviin osoitteisiin hommaamaan ja siina kai se on. Pakko kai viela on jotain ostostella, vaikka Melbournessa sita puolta tuli taas hyvin hoidettua, jos joku haluaa valttamatta jotain taalta tuliaisiksi ilmoittakoon nyt jaa kylla m,uuten. Olen niin huono siina ja postikortitkin on kaikille laittamatta melkein, saatte kai sitten seuraavista maista niita. Taa paikka jo tuntuu niin tavalliselta ja melkein kodilta, ettei mieleen tule niita kortteja laittaa kun normaalia on elaman meno.
Ja jos siella on ikava saa niin taallakin sataa taas, vaikka kesan pitaisi olla alussa, en kesta jos en paase rannalle ennen kuin maasta poistun.

Palataan jalleen Thaimaahan. Tassa matkustetaan junassa, joka siis oli maara kulkeman sen Kwai-joen sillan yli. Tosin ei sitten menty junalla yli kuitenkaan, kun tuli joku haira junaan ja jatkettiin matkaa bussilla, palloiltiin sillalla kavellen sitten kuitenkin ja itse asiassa nahtiin, kun juna sillan ylitti.

Tassa krotiili kuten kuvasta nakee. Paikka on talla kertaa jalleen Australia ja matkalla Cape Tribulationille kaytiin joki risteilylla (nyt ei juuri satu muistumaan joen nimi mieleen palanee pian varmaan) ja bongailtiin krotiileja luonnossa ja kaarmeitakin nahtiin myosen.

Tassa ollaan sitten Thaimaassa alkumatkasta siis. Siltahan on kuuluisa Kwai-joen silta.

Cape Tribulation, Cairnsista viela jonkin matkaa ylos pain. Ranta oli taasen mahtava ja pakkohan sita oli puuhun myos tilaisuuden tullen kiiveta.

Nyt se iski

Tanaan ostettiin bussiliput huomiselle Sydneyyn, yobussilla mennaan niin saastetaan yhden yon majoitus ja saadaan varmasti loistavasti nukuttua, jee. Mutta sitten se iski, tajusi sen, etta aivan pian jo ollaan pois taalta menossa. Hieman haikea olo tuli kylla. Vaikka on ihana jatkaa matkaa ja jossain vaiheessa palata sinne kotiin, siita huolimatta on se oma haikeutensa. Tuleeko koskaan tanne takaisin, vaikka nyt niin ajatteleekin. Minne kaikki ihmiset haviaa joita on taalla tavannut. Miten tottuu sitten joskus taas siihen tavalliseen elamaan. Paljon on sattunut taman yhdeksan kuukauden aikana, tuntuu silta, etta eri ihminen tasta maasta poistuu kuin mita tanne tuli. Mutta niinhan sen kuuluukin olla, miksi sita muuten lahtisi matkaan jos ei itse samalla kasvaisi ja kehittyisi. Ja tietaa etta asiat aina jarjestyy jossain vaiheessa ja sen etta jos menee huonosti niin seuraavaksi on pakko olla suunta ylospain. Silti se joku haikeus tosiaan alkaa pikku hiljaa hiipimaan taas paalle, taitaa jokunen kyynel vierahtaa, kun lentokone nousee Sydneyn lentokentalta, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Suunnitelmat on viela hajallaan kaikin osin, mutta pitaa vaan osata elaa sen kanssa. Ei olla lain edes Uuden-seelannin osuutta mietitty, saatikka sita mita tapahtuu Amerikoissa ja kotosalla sitten. Ihan typeraa taas, mutta ehka sita itse yrittaa huijata itseaan, ettei viela ole taalta oikeasti pois lahdossa. Pitaa se Seelanti alkaa miettimaan, kun ei ole kuin se 2 viikkoa aikaa siella, eika siis ihan ylimaaraiseen kupeksimiseen ole aikaa. Siella onneksi nuo valimatkat on pienempia. Taalla kun nykyisin ajattelee etta eihan se ole kuin 1000 kilometrin paassa. niin se ajattelu muuttuu.

Suuressa kaupungissa

Perjantaina saavuttiin sitten Melbourneen. Matka meritien kautta sujui hienosti. Maisemat olivat upeat, porukka hyva ja autokin kunnossa saatiin perille ehjana, vaikka ajaminen melbournessa olikin aika kamalaa. Paljon yksisuuntaisia ja suunnistamista, mutta kaikki hyvin lopulta sujui. Viikonloppu sujui jouhevasti tutustuessa yoelamaan ja paikkoihin muutenkin. Nyt aktiivi aikakausi alkaa ja pitanee oikeita nahtavyyksia tsekkailla myosen. Viikko enaa aikaa jaljella, taytyisi alkaa oikeitakin asioita pikku hiljaa hoitamaan... ja suunnitella hieman sita seelannin osuutta

Suuri Meritie

Tanaan vuokrattiin auto sitten kahden hollantilais tyypin kanssa kun ei kyytea kuulunut laisinkaan ja huomenna sitten aloitetaan ajo kohti Melbournea, perjantai aamuna sitten palautetaan auto siella suunnassa. Taalla oleskelu on lahinna mennyt vaan palloillessa ympariinsa. Eilen kaytiin Barossa Valleyssa maistelemassa viineja. Tosi hauska reissu, 4 viinitilalla kaytiin ja ollaan nyt jo niin pro tyyppeja sitten vaan laseja heilutellaan ja vareja arvioidaan. Kaikki viinit oli kylla hyvia, toiset tietysti parempia kuin toiset, mutta yleisesti sika jees. Tietty kun tassa ei olekaan viime aikoina juono noita laatuviineja juuri vaan halvinta mahdollista.
En nyt kerkea noita kuvia kommentimaan, mutta noi purjehduskuvat on itse asiassa Hannan purjehdukselta eika mun kun eri aikaan niilla kaytiin. Ihmettelinkin alksi miten ei tutulta laisinkaan nayta. Mutta nyt pitanee kauppaan suunnata etta saadaan kokkailtua kavereille, kun vikaa iltaa ns. vietetaan heidan kanssaan. Palailen asioihin Melbournen paadyssa.

Maisemaa samalta rannalta edelleen.

Sama paikka eri poseeraus.

Tassa sitten poseerataan Whitehaven beachilla. On paikka listattu maailman parhaiden rantojen joukkoon. Tassa maisemat ovat upeat, mutta itse ranta missa sitten sai olla hengaamassa oli eri puolella eika ihan nain upea, mutta hieno silti tietenkin.

Tama on sitten kuva minun purjehdusreissultani Whitsundaysilla. Jollekin rannalle veneesta lahdettiin auringonlaskua katselemaan.

Edelleen pikku katokset tomaatinpoiminan jalkeen. Kuvathan on siis otettu Proserpinessa, mutta tomaattifarmi oli siella Bowenissa tunnin ajomatkan paassa. Joka tapauksessa oli parhaiten rahoiksi lyova hedelman keruu homma, siis ei tuntipalkallinen.

Tomaattimanikyyrihan ylettyy siis koko sormiin, huomatkaa myos se etta vihreaa hikeakin tuli hiottua McDonaldsin sanoin uskomatonta mutta totta!

tassa on se kuuluisa australialainen tomaattimanikyyti, hieman vihreiksi pistivat hennot katoset.

Edelleen sama ranta sama kuvaaja.

Taa on varmaankin Hannan ottama kuva Whitehaven beachista, mun versiot eri kohtaa sitten.

Edelleen Hannan purjehdusmatkalta otettuja kuvia

Tassa on siis porukkaa Hannan purjehdukselta, en tunne heita lain.

Ihana itse otettu kuva Yeppoonin rannalta.

Jalleen yksi auringonlasku Great Keppelilla.

Great Keppelin rantaa.

Kiivettiin Keppelin saaren korkeimmalle vuorelle tai no mika maki lienee, mutta vuoreksi siella sita kutsuttiin.

Great Keppel Island. Aivan paratiisi saari.

Auringon lasku Great Keppel Islandilla.

Bobin kanssa poseeraamassa.

Bob tuli saattamaan myos ja tarjosi autolla kyydin kamojen kanssa.

Childersista lahtiessa, bussipysakki kuvia.

oma koti kullan kallis