Lorenzon matkaan

Eilen sitten kuitenkin jo loydettiin kyyti, vaikka kuinka epatoivoiselta vaikuttikin silloin aluksi. Paastaan kaymaan sinne Kakaduun ja sitten Alice Springsiin saakka ja todennakoisesti talla kyydilla myos niita kivia ja kanjoneita katselemaan. Eilikka nyt sitten Lorenzon (italialainen yllatys yllatys ja ensi tapaamisen jalkeen jo pystyy sanomaan etta aikamoinen persoona, joka kylla paatee myos niihin kahteen muuhun italialaiseen, joihin on talla matkalla tormannyt) ja hanen kaverinsa Guillianon (tai jotain siihen suuntaan ei varmaan nyt oikein kirjoitus ollut parhaita puolia) kyydissa nelivedolla lahdetaan matkaa taittamaan. Ja talla reissulla meikalainenkin paasee taasen ajamaan, kun viimeiksi kuski halusi koko ajan ajaa. Auto on iso ja kamat menee siita huolimatta katolle kun pojilla on takaosassa niiden sanky, mutta meille niilla on onneksi teltta, ettei tarvitse siihen investoida.
Torstaina olisi tarkoitus sitten matka aloittaa, pitanee viela poikien kanssa tarkat ajat ja suunnitelmat vahvistaa sitten tanaan tai huomenissa. Joten hyva etta matkaa pian jatkamaan paasee ja toivottavasti sitten Alicesta loytyy kyytia Adelaideen ja Melbourneen, mutta sita pitanee myohemmin sitten murehtia, nyt on onneksi taas jonkinmoinen toimintasuunnitelma vahaksi aikaa ja se on ihan riittamiin, matka menee niin kuin sen on tarkoitus menna ja asiat aina jarjestyy jollain tavalla se on varma kuten olenkin aina sanonut joku hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Nyt on onneksi taas asiat alkaneet suht helposti jarjestymaan ja siita pitaa osata olla iloinen. Hyva etta tama kyydilla menemisen riemu keksittiin. Halvemmaksi tulee ja paasee useampiin paikkoihin ja tutustuu ihmisiin.