Muualla: joulukuuta 2005

Korkean paikan leirilla

Nyt on panhuilua soitettu Machu Picchulla. hieno oli kylla paikka, kaymisen arvoinen tosiaan. saa ei vaan meita kunnolla suosinut, mutta hyvin kuitenkin sadekauteen nahden. Aamulla stratattiin kohti raunioita siina 6 aikaan ja oppaan kanssa kierrettiin paapaikat ja onneksi vasta 10 jalkeen alkoin satamaan niin kerettiin hyvin tsekkailemaan paikkoja. Viereiselle vuorelle oli tarkoitus kiiveta, mutta saan takia jatettiin nyt valiin talla eraa, kaveltiin kuitenkin laheiseen kylaan jossa yovyttiin takaisin ja sekin kesti meilta tunnin ja siina kelissa oli ihan tarpeeksi patikoimista meille.
Pyhassa laaksossa kaytiin siis ennen Picchuilemaan menoa, ihan jees mutta kun oltiin kiertueella niin on se kanssa sellaista touhua, etta. et saa olla niin kauaa siella missa haluan, kuljet sen oppaan perassa ja odotelet aina niita samoja tyyppeja. Joten jees, mutta toista kertaa en menisi kylla kiertueella. Ollaankin niin hyvin niita pystytty tan reissun aikana valttamaan ja taasen muisti etta miksi.
Opas Machu Picchulla oli kylla hyva homma, oli aika persoona taas tamankin kaveri. Ihan hassu ukkeli. Tiesi paljon kylla, ja meilla oli hyva tuuri etta ryhmassa oli vain 2 muuta meidan lisaksi, kun nahtiin 30 ihmisen joukkoja siella kiertamassa kanssa. Enemman siita irti sai kuin opas kirjan kanssa mentaessa. Hyva flaksi kavi matkatoimiston valinnan suhteen kun hostellit ja kaikki oli hyvia, vaikka ainahan se aikamoista venalaista rulettia on noiden kanssa on, ikina et voi olla ihan varma mita saat, mutta nyt kaikki sujui oikein hyvin ja asiallisesti.
Tanaan ostettiin bussiliput Bolivian puolelle, mennaan sita Titicacan jarvea tsekkaamaan ja sitten La Paziin. Siita eteenpain eiu viela varmaa suunnitelmaa, katsotaan sitten kunhan ajoissa Santiagoon keretaan, mutta hyva etta niita lentoja siirettiin niin on se viikko enemman aikaa, muuten olisi kiire ollut kova. Lahto tosin on vasta 2.1. niin saa rauhassa uuden vuoden vaihtaa. Sovittiin syomaan menevamme reissulla tapaaman ruotsalais pariskunnan kanssa tana iltana ja sitten katselaan mita muuta, kai taallakin ne raketit kovin paukkuu kun niin jo joulunakin teki.
Vasyttaa taas kovasti tanaankin jo junassa oltiin 5.45. Pitanee levata, ja naoustiin taas ylos tanne Cuscoon. hieman on ollut aina mulla paa kipeana, korkeudesta johtuen, saa nahda kuinka kay Bolivian puolella sitten kun viela jonkin verran korkeammalle mennaan. Pitanee juoda kokalehdista tehtya teeta se auttaa. Ja kylla sen on huomannutkin aina vahan sarky hekpottaa kun sita nauttii.
Mutta nyt siis lepailemaa, etta jaksaa vuoden vaihtaa. Aikamoinen vuosi takana onkin ei voi mitaan. on ollut omat yla ja alamakensa ja ninhan se kuuluukin. Aika eri asenteella ensi vuoteen lahtee. Mutta siis Hyvaa uutta vuoytta itse kullekin, entistakin parempaa!

Linja-autossa ompi tunnelmaa.

Eilen paastiin vihdoin ja viimein Cuscoon. Bussimatka olikin taas elamys kerrakseen. Mies hostellilta sanoi, etta 12 tuntia reissuun menee ja hyva on bussi kylla, kylla. Ja no halvempihan se oli kuin muut. Ihmeteltiin miten noin klyhyt matka on kun nykyisem raamattumme LP:n mukaan noin 20 tuntia kestaa, mutta eikohan naa paikalliset tieda sit paremmin tai jotain. No ajoissa oltiin kuten sovittu bussiasemalla, bussia ei kuulu ei, sitten mies jotain sanoo, etta jotain on tapahtunut ja kestaa bussin saapuminen, ei ihan kaikkea taas espanjaksi tajuttu yllari. Matkaan paastiin vihdoin hieman yli kaksi tuntia myohassa. Bussissa ei ollut vessaa kuten luultiin, jalkatilaa ei ole laisinkaan vaan toisen penkki on sun sylissa, telkkarista tuli hullun lujaa jokun paikallisen Pirkka-Pekka Peteliuksen komedia plajays, no ainakin muista se oli huippu hauska.
Yolla herataan siihen etta on sika kylma, lunta tulee kattoluukusta sisalle, ja eihan sita luukkua kukaan kiinni saa kun se on huonokuntoinen ja kaiken lisaksi ihan jaassa, no siina sitten hytisten nukut, kunnes heraat siihen etta radiosta tulee aivan sairaan kovalla toistolla noin puolen minuutin musapatka. No joku kay huutamassa kuskille ja se haviaa. Aamulla paastaan jopa vessaan ryysimaan kaikkien etuilevien perulaisten kanssa ja hieman leipaa nappaamaan paikallisesta kahviosta. Matka jatkunee taas pari tuntia (tassa vaiheessa oletamme etta matkaa on jaljella noin 4-5 tuntia) ja sitten ollaan taas jonossa. Maanvyoryma on tullut tielle ja siina muiden bussien kanssa odotellaan menemaan, hullussa auringon paisteessa. Onneksi homma saadaan sujumaan alle tunnissa. Meikalainen jo meinasi hanskat tiskiin heittaa naytti niin toivottomalta koko touhu. Pian sen jalkeen pysahdytaan tankkaamaan jne. Ei tassa nyt kannata vessassa kayda kun ollaan jo parin tunnin kuluttua varmaan perilla. AIna kun pysahdytaan ja jos homma kestaa himpun verran kauempaa alkaa jengi paukuttamaan ikkunoita ja huutamaan Vamos, mennaan. Lapset mukana myos. Taa toistuu aika usein tan bussin kanssa.
Parin tunnin matkan jalkeen huomaan kyltin tien varrelle Cusco 142 km. Ei helvetti, nailla teilla siihen menee reilusti yli kaksi tuntia, kun mutkitellaan hulluna vuoristossa, onneksi joku mies tulee myymaan jatski bussiin niin saa jotain syotavaa sentaan. Lopulta noin 4 tuntia kylt8in nakemisten jalkeen ollaan Cuscossa perilla. Eli 12 tunnin matka kesti kaikkiaan 19 tuntia + 2 tunnin odotus bussia. Ei siina mitaan mutta kun oli taas asennoitunut erityyliseen istumiseen. Eniten vaan saalitti ne muut ihmiset jotak oli matkannut Limasta saakka eli noin 10 tuntia enemman kuin me ja jotkut istui 3 kahden paikalla, kun oli lapsia mukana hulluna ja kapsakkeja kanssa olemattomassa jalkatilassa. Muksutkin ihan tyyneja jaksoi istua, ihan kummaa suomalaiset mukulat olisi paallaan hyppineet jo siina vaiheessa kun me tultiin kyytiin. Tallainen bussiseikkailu sentaan talla eraa.
Nyt huomenna aloitetaan kiertue matka kaydaan Sacred Valleyhin ja Macchu Picchuun tututstumassa. Toivottavasti ei sada ihan koko aikaa... Saa nahda sitten. Uuden vuoden aattona takaisin Cuscoon jossa sita siten on tarkoitus juhlistaa.

Joulu meininkeja

Joulut on nyt vietetty ja majatalossakin sijaa oli riittamiin. Joulu meni sinansa perinteisesti, koska katseltiin lahinna huonoja elokuvia telkkarista, saldona loppu Isani on turbomies elokuvasta, Enkelten kaupunki, Sinulle on postia seka Big isoksi yhdessa yossa... Jee. Niin ja kaytiin myos joulupaivana hautuumaalla, se nyt oli vaan hieman erityylinen kun oli muinaisia muumiovainaja hautoja ja kalloja siella, mutta hautuumaa mika hautuumaa. Meinattiin menna kirkon menoja katsomaan, mutta taalla nyt ei sitten olekaan yo kahdeltatoista palvelus, kun oli kirkko kiinni kun sinne mentiin. Ilmeisesti aikaisemmin siella sitten ovat ja yolla sitten keskittyvat vaan rakettien ja papattien ampumiseen.
Olo on sentaan parantunut, etta jotain parempaa pystyi syomaasn joulun kunniaksi. Aloitin tosin eilen antibiootti kuurin lueskeltuani rokotusmiehelta saamaani opusta, jossa laakkeet mainittiin tautiini ja taalla onneksi tuo itselaakitseminen on helpompaa, kun pystyi vaan apoteekkiin menemaan ja antibiootin nimella saamaan sen mita halusi, loistavaa. Kuuma on ja valilla se heikottaa kovin. Odotellaan taas yobussin lahtoa, nyt suuntana on Cusco. Ja silta sitten organisoidaan reissut Macchu Picchuille, saa nahda vaihtuuko uusi vuosikin sitten siella suunnassa. Katsomme kuinka kaynee, ei turhan suuria suunnitelmia.
Tanaan kaytiin lentelemassa pienlentokoneella Nazcan linjojen ylapuolella. Ovat sitten aikoinaan rakennelleet hurjan suuria viivoi ja kuvioita loytyy kuten lintuja, apina, kasia ja humanoidikin. Terioita on monenlaisia, joistakin on kalenteri ja tietty toisten mielesta toivottelee niita avaruusolioita tervetulleksi, kun ei voi kuin ylhaalta kuviot nahda. Ja na varmaan jokaikiseasta muodostelmasta on tassa maailmassa myos se ulkomaailmaa puoltav teoria. Mutta vinkeaa oli ja siistia paasta tuollaiseen pikku koneeseen oli vaan 3 plus kuski ja oli sellaiset kuulokkeet korvilla kuin leffoissa, kuin hienoa se on!

¡Joulun toivotuksia!

Olo vielakin kovin puoli kuntoinen, mutta pikku hiljaa tama tasta. otetaan rauhassa. Tanaan check outin jalkeen vaan mentiin ihan vieressa olevaan luostaiin tutustumaan. Hieno paikka oli ja oikein sopivan rauhaisa kahdelle toipilaalle. Tassa viela jokunen tunti bussin lahtoa odotelleessa ja sitten aamusta perilla. Toivottavasti majapaikan nama matkustavaiset loytaa kun ei oikein voi soitella ja kysella talla kielitaidolla varauksia. Mutta siis Hyvaa joulua vaan kaikille missa olettekaan!

Pienia mutkia matkassa ja suoruutta kanssa

Peruun saakka ollaan nyt selvitty kaikkine kummallisuuksineen. Calderasta jatkettiin Aricaan jossa oltiin vaan yon yli ja sitten mentiin Perun puolelle. Oli taas kumma rajan ylitys, ensin vaan bussiasemalla ja siella toimistoon sitten vaan autoon kuskin ja 3 muun matkaajan kanssa ja nain rajan yli. Passeja sai useaan otteeseen naytella ja tavaroita raahailla tullin lapi. Kukaan ei kylla edes katsonut yhtaan mitaan mutta piti vaan nekin sitten raahata sita kautta.
Perussa Tacnassa saatiin kaikesta sekavuudesta huolimatta bussiliput jarjestettya. Taalla jengi on kylla nin paljon hanakampaa palveluksiaan tarjoamaan. Kun mentiin takaisin bussi asemalle niin et jumalauta paase bussista ulos kun jo joku haluaa sut takaisin Chileen vieda eivatka penteleet menaa uskoa ettei halua heidan mukaan lahtea. Huomaa oikeasti, etta Chile oli himpun verran eurooppaslaisempi. Taalla on vahan sekavampaa meno tosiaan. Nytkin taas kadulla kaikki haluaa etta tulee heidan ravinteliin syomaan, en tule! Arsyttaa suunnattomasti moinen kaytos, mutta ymmartaahan sen jotenkin ja kai siihen aikanaan sitten tottuu. Miehetkin koko ajan vaan peraan vislaa, alytonta.
Siis Tacnasta bussilla tultiin toissa paivana Arequipaan, kaytiin illalla syomassa (sellaisessa paikassa missa kukaan ei huuda ovella niin kuin aina) ja no aamulla sitten olikin sika huono olo molemmilla. Jossain vaiheessa vaikea sanoa missa on jotain huonoa tullut vetaistya ja eilinen paiva sujui mukavasti sangyn pohjalla ja tama aamupaiva myosen. Heikko olo on vielakin, nosti oikein kuumeen illalla viela molemmille. Pitanee rauhassa nyt ottaa. Harmittaa kylla kun piti taas menna konjoneita tsekkaamaan, mutta jaapi nyt valiin sitten kun on huomisillalle bussit jo varattuna. Aina ei voi voittaa. Hyvinhan sita tahan mennessa onkin taas selvinnyt. Toivottavsti huomenna on parempi olo, pitanee taas menna lepaamaan, ihan hullua miten nopiaan voimat taas menee. Mutta sisulla siita selviaa.

Ensimmainen etappi

Eilisiltana bussin hypattiin ja aamulla sitten jokusen tunnin istumisen jalkeen saavuttiin kohteeseemme nimelta Caldera. Bussi-isannan ilme oli hyva kun sanottiin sinne menevamme, ei ole ihan turistien hitti kohde ja sehan on loistavaa, tosin hostellissa Santiagossa joku poika oli taalta ollut juuri tulossa, ettei ihan maailman suurimpia ihmeita kuitenkaan olla onneksi. Bussi matka sujui hyvin oikein oli loistava palvelu, saatiin naposteltavaa ja bussi-isanta asetteli tyynyt paan taakse ja peitteli viela viltilla ja kaden ojensi avuksi kun bussista laskeuduit. Nopsaan meni se 14 tunnin istuminen, yobussit on kylla hyva keksinto, pian jo varmasti tottuu paremmin siihen niissa nukkumiseen ja taalla on sika hyvat penkit ovat leveat ja alas menevat hyvin. Huomenna taas illalla sellaiseen hypataan ja Aricaan suunnataan, se onkin sitten rajan ylitys paikka Peruun joten sinne sitten lahipaivina paastaan heilumaan. Nyt tassa leppoisaa ranta eloa taalla vietetaan ja rentoudutaan vaan taa ja huominen paiva ei sita muuten jaksa jos liian aktiivinen on, eikos vaan.

Hiljaa hyva tulee

Totutellaan viela tahan huimaan menoon taalla. Tarpeelliset asiat ollaan hoidettua kuitenkin saatu ja pieni raasisanakirja on osoitautunut nyt jo hyodylliseksi. ollaan pankki asioita jo hoidettu ja ruokaa ollaan hieman summamutikalla tilattu, mutta hyvaa on ollut. Eilen tuli vaan vedetty ihan hullu setti lihaa illalliseksi, mutta mitas tuosta, tanaan vaan hieman kevyempaa ruokaa. Saatiin tanaan bussiliput ostettua ja homenna lahdetaan yobussilla suuntaamaan kohti pohjoista. Ensimmaiseksi etapiksi valitiin Calderan kaupunki, kposka haluttiin nyt aluksi rykaista ihan sellainen kunnon matka ylos pain ja pysahtelee sitten takaisin tullessa eri paikoissa jos on aikaa. Lennot Peruun oli ihan sairaan kalliita, kun meilla onnettomilla ei ole opiskelijakortteja ja ollaan jo vanhoja kurppia, ettei olla alle 25 vuotiaita. Olisi pitanyt ostaaThaimaasta Khao Sanilta ne vaarennetyt opiskelija kortit, niin olisi pystynyt lentamaan taallakin. mutta kokeillaan nyt sitten hullujen valimatkojen istumista busseissa. Ainakkin Chilen puolella niiden pitaisi olla oikein huippu luokkaa. Tsekkaillaan tassa pikku hiljaa missa jarjestyksessa aletaan paikkoja kiertamaan, joulu kun alkaa sotkemaan kuvioita, silloin kai jengi taalla paljon matkustelee, hinnat nousee ja paikkoja ja busseja pitaisi etukateen varata, damn! Katsotaan kuin kay. Mietittiin jos yritetaan siistaa lentoja Brasseihin hiaman myohaisemmaksi, etta olisi siella sen noin 3 viikkoa, mutta saas nyt nahda, miten nyt sitten tassa sompailee.
Tanaan kaytiin museossa pitkasta aikaa tsekkailemassa hieman intiaanejen piperryksia, komeita olibvat kylla, ihme heeboja etta silloin kaikkea jo osasivat vaantaa ja viela hyvin olivat sailyneet tahan paivaan saakka. Huomenna kerkeaa viela jotain nahtavyksia tsekkaamaan ja sitten yoksi bussiin.

Etela-ameriikoissa

Joo, tanaan siis saavuttiin Chileen. Vasymys on hurja, pakko yrittaa sinnitella tassa jkunen tunti viela, etta on melkein jarjellinen aika menna nukkumaan, onneksi hostellilla on ilmainen netti niin tassa sitten roikkua ja aikaa kuluttaa. Ihan turha on lahtea kaupungille palloilemaan, kun on niin sekava mielentila, ihmiset puhuu vaan espanjaa rahat on kummallisia (1 euro on noin 600 pesoa, tastahan taas riemu tulee ennen kuin tottuu ja kun viela lisaksi ajattelee myos aussi dollareina kanssa rahoja, melkein enemman viela kuin euroissa...). Ihan hyvin onneksi enkkua taalla isossa kaupungissa on joku aina jotain onnistunut sanomaan, ei tullut koneessa sita espanjaa juuri opiskeltua ku oli kiire katsoa taas elokuvia, jee. Batman oli messissa mukana, kumipuvut rulettaa! Pitanee nyt tassa ryhdistaytya, kun aivot alkaa toimimaan paremmin. Itse asiassa mulla ei ole edes harmainta aavistustakaan missa pain ollaan kartalla, joten pitanee hieman selvitella tilannetta, onneksi hostellin lahimaastossa on nyt taman paivan essentiaalit, ruokaa ja juomaa on saatu joten se on paaasia.
Pieni hasardi vaan kerkesi jo nyt heti sattumaan kun Hannan kortti jai automaattiin ja se on nyt sen sitten imaissut kentalla. Pankin konttori kylla loysettiin , mutta olivat sen jostain syysta sulkeneet jo, ei ymmarra, huomenna sitten uudestaan. Toinen missio on huomenna loytaa jonkinmoinen matkailussa neuvova paikka jotta voi hieman alkaa suunnittelemaan miten taman kolme ja puoli viikkoa kayttaa ja kuinka sitten noi joulut ja uudet vuodet matkusteluun vaikuttaa, mutta se on sitten huomenna huomenna, alkaa taa eltelea-amerikkalainen tai espanjalainen tyyli jo iskea paalle, heheh.

Barossa Valley kaikkine viineineen.

Matkalla Barossa valleyhin maistelemaan viineja kaytiin suurella keinuhevosella, oli ainakin Australian suurin sellainen ellei ihan perati maailman.

Aina loytyy muotovalioita joukosta.

Poseeraamista pakkausmateriaalien kanssa.

Tahan vatsalaukkun siis ne hedelmat kerattiin painoi ihan kivasti taytena kun paiva alkoi olla lopussa ja useamman sataa kiloa jo kannellut appelsiineja.

Siis yhdesta tallaisesta binista sai sen loistavat 25 dollaria, ihan kasittamaonta, mutta pakko oli jptain tehda kun ei ollut muutakaan.

Tama on jo Barmerrasta, minun viimeisen tyoillan/yon jalkeen. Tyokaverit hostellilta Mylene ja Susan.

viela loytyy

lisaa...

Appelsiinien kerays hommia Loxtonissa, South Australiassa.

appelsiineja

korkeella

Opaalikaivos Cooper Pedyssa. Opaalien takia koko kaupunki on siis joskus muinoin sinne perustettu tai rakentunut pikku hiljaa.

Hostellimme Cooper Pedyssa.

Malli asunnon makuuhuone tai siis lastenhuone tai jotain sellaista.

Cooper Pedyssa malli asunto. Siella siis ne asui maan alle kaivetuissa asunnoissa, kun muuten olisi liian kuuma tai kylma.

Ja kyltissahan alhaalla lukee siten The Federal Government funding for better roads.

Tulvi hieman muallakin kuin vain kaupungissa. Tama on matkalta Alice Springista Adelaideen.

Ja keskella virtaa joki, ei oikein vastaa mielikuvaa aavikosta.

Tassa Alice Springsin kuuluisa Todd joki, joka on normaalisti vain hiekkaa, mutta kuinkas ollakkaan kun me tullaan niin eiko se sada niin etta jokikin virtaa. Sanovat etta olet paikallinen kun naet joen virtaavan kolme kertaa... Kiertue bussikuski sanoi, etta oli ajanut reittia 3 vuota eika ollut kertaakaan nahnyt joen virtaavan ennen tata.