Hip hei

Pitkästä aikaa taas ajattelin tänne jotain kirjoitella, taasen täällä yövuorossa aikaani kulutan. olen jo kaikki hommat tälle yölle saanut tehtyä, huomisyönä sitten taas lisää aherretaan ja pakerretaan ja väännetään välillä siitä rautalangasta. Mutta se tästä työelämästä sitten mitä sitä aina vaan siitä jauhamaan. Kaiholla katselin noita vanhoja kuvia. Aika tasan vuosi on melkein siitä päivästä kun lähdettiin Australiasta. Taivas, kyllä olisi siellä niin paljon pikemminkin kuin täällä moskassa kahlaamassa tai no täähän on vaan tällä hetkellä sadetta eikä moskaa tai loskaa. Ensi vuonna kyllä tähän aikaan aion olla jossain missä aurinko paistaa ja on lämmintä, ei Suomea oikeasti ole tarkoitettu ympäri vuotiseksi asuttavaksi se on varmaa. Ei ihme, jos täällä on paljon alkoholisteja ja itsemurhaajia, eihän täällä kukaan selväjärkisenä selviä! Jonnekin sielu siis taas halajaa, suunnitelmia on aina hyvä olla katsellaan sitten kuinka niiden kanssa käy,voihan sitä lähteä vaikka vaan kuukaudeksi pois tai jotain. No odotellaan se noin vuosi vielä. Serkku rontti on nyt Ausseissa tällä hetkellä, vihreänä kateudesta kyllä ehdottomasti olen ja masokistina harrastan sitten omien kuvien katsomista ja haihattelua siitä kuinka kaikki oli niin ihanaa. ja eihän se nyt oikeasti aina ollut niin kivaa kuin sitä nyt taas muistelee, mutta onkos sitä nyt niin hirmu kivaa täälläkään. Töitä ja jumppaa ja välillä muutama olut, kai sitä jotain muutakintähän eloon tarvitsisi. Pian onneksi sitten iskee jouluahdistukset ja muut vastaavat niin unohtuu ahdistua siitä kuinka tavallista ja oravan pyörällistä elämää sitä taas elääkään. Miten siihen niin helposti tottuukaan sitä vaan joskus mietin ja tuntuu ettei osaa taas vaatiakaan enempää, eikä ole siihen pakosti energiaa opn vaan tittunut taas tähän. Ja hei asiat on kuitenkin hyvin, ei ainatarviakaan mennä suuna päänä, on sitä ihan kiva oikeasti joskus vaan hiimailla, kuntan vaan ei ala jumpittumaan koko ajan samoihin rutiineihin, sitä vaan pelkään. Joo tää on taas tätä kello viiden filosofointia ja varmasti taas tonneittain kirjoitusvi´rheitä, mutta elämä on.