Pienia mutkia matkassa ja suoruutta kanssa

Peruun saakka ollaan nyt selvitty kaikkine kummallisuuksineen. Calderasta jatkettiin Aricaan jossa oltiin vaan yon yli ja sitten mentiin Perun puolelle. Oli taas kumma rajan ylitys, ensin vaan bussiasemalla ja siella toimistoon sitten vaan autoon kuskin ja 3 muun matkaajan kanssa ja nain rajan yli. Passeja sai useaan otteeseen naytella ja tavaroita raahailla tullin lapi. Kukaan ei kylla edes katsonut yhtaan mitaan mutta piti vaan nekin sitten raahata sita kautta.
Perussa Tacnassa saatiin kaikesta sekavuudesta huolimatta bussiliput jarjestettya. Taalla jengi on kylla nin paljon hanakampaa palveluksiaan tarjoamaan. Kun mentiin takaisin bussi asemalle niin et jumalauta paase bussista ulos kun jo joku haluaa sut takaisin Chileen vieda eivatka penteleet menaa uskoa ettei halua heidan mukaan lahtea. Huomaa oikeasti, etta Chile oli himpun verran eurooppaslaisempi. Taalla on vahan sekavampaa meno tosiaan. Nytkin taas kadulla kaikki haluaa etta tulee heidan ravinteliin syomaan, en tule! Arsyttaa suunnattomasti moinen kaytos, mutta ymmartaahan sen jotenkin ja kai siihen aikanaan sitten tottuu. Miehetkin koko ajan vaan peraan vislaa, alytonta.
Siis Tacnasta bussilla tultiin toissa paivana Arequipaan, kaytiin illalla syomassa (sellaisessa paikassa missa kukaan ei huuda ovella niin kuin aina) ja no aamulla sitten olikin sika huono olo molemmilla. Jossain vaiheessa vaikea sanoa missa on jotain huonoa tullut vetaistya ja eilinen paiva sujui mukavasti sangyn pohjalla ja tama aamupaiva myosen. Heikko olo on vielakin, nosti oikein kuumeen illalla viela molemmille. Pitanee rauhassa nyt ottaa. Harmittaa kylla kun piti taas menna konjoneita tsekkaamaan, mutta jaapi nyt valiin sitten kun on huomisillalle bussit jo varattuna. Aina ei voi voittaa. Hyvinhan sita tahan mennessa onkin taas selvinnyt. Toivottavsti huomenna on parempi olo, pitanee taas menna lepaamaan, ihan hullua miten nopiaan voimat taas menee. Mutta sisulla siita selviaa.