Rasitusvammainen

Edelleen vielakin Gattonin suurkaupungissa oleillaan. Ollaan viela viikko taalla ja sen jalkeen saa riittaa homma taa. Talla viikolla on onneksi mennyt paremmin hulluna tyota ja enemman rahaa, mutta vasymys on suuren suuri ja kasi on mennyt rikki leikkaamisrasituksesta. On ihan turvonnut ja ymmarrettavasti sattuu hieman. Tanaan onneksi on vapaa paiva, etta saa kasi hieman levata, etta jaksaisi loppu viikon tyoskennella. Rankkaa hommaa on se taytyy myontaa, ei minusta maatalon emannaksi kylla olisi. Aamu viiden heratyksiin on ihmeen hyvin tottunut, aamulla on muutenkin kivempi tyoskennella kun ei ole viela niin kuuma. Onneksi tyokaverit on kivoja. Traktorikuski o ihan huippu tyyppi. Aija vetaa siella pellolla vaan shortsit jalassa ja avojaloin pomppii parsakaalien valissa ja onneksi aina valilla auttelee meita jos nayttaa meno hiipuvan. Hassu seta. Lisaksi tiimissa on kaksi korealais tyttoa ihan kivoja, mutta englannin kielen taito on aika heikkoa joten kommunikointi ei oikein luonnistu,erikoista on kylla etta taalla on niin paljon kaikkia aasialaisia ja niiden kielitaito on erittain rajoittunut muutamia tapauksia lukuunottamatta. Eniten ollaan hengattu kahden hollantilaispojan kanssa jotka siis myos tiimiin kuuluu. Ja nopeiksi ollaan jo kaikki tultu leikkaamisessa. Aika alkaa taas loppumaan pian koneelta, taa on niin kamasta taalla. Kirjoitan oikeaa sahkopostia ihmisille kun on siihen paremmat mahdollisuudet eli ehka ensiviikolla, jos kasi on enaa olemassa silloin.