Paluu kylmaan todellisuuteen

Nyt on siis matkat matkattu, no tulin ma eilen Hesasta Jyvaskylaan joten vaihteeksi sai taas rinkkansa pakattua ja junaan mentya, kun ei ollut niin pitkaan aikaan missaan ollutkaan.
No, mutta ensin loppumatkasta ja sen sattumista. Lahdettiin siis aamulla junalla Paranaguaan tai mentiin vaan Morretekseen saakka ja sielta bussilla jatkettiin. Reittia oltiin mainostettu LP:n mukaan yhdeksi hienoimmista juna retkista Etela-Amerikassa. No, olihan se hieno, mutta kun olet jo niin paljon kerennyt reissun aikana nakemaan niin ei tehnyt nyt enaa mitaan kasittamatonta yeah elamysta, lahinna vaan peppu puutui kamaisilla penkeilla ja harmitti kun olisi bussilla paassyt saman matkan reippaasti yli puolet nopeammin, mutta no maisemat olisi ollut vaan sita pehkoa sitten. Tulipahan tehtya, jos ei olisi mennyt olisi sitten harmittanut ja olisi mielikuvissa ajatellut sita todella mahtavana paikkana.
Paranaguasta matkattiin paatilla Ihla do Melilla eli Hunajan saarelle. Oli kylla hunajaa siella olla, tosi rentoa ja miellyttavaa paljon rantaa ei autoja tai liikaa sivistysta. Oikein sopiva paikka viettaa vimeiset paivat ennen Rion hoykyytykseen menoa. Nythän mä vasta hogasin että mä voin käyttää myös näitä suomalaisia kirjaimia, menee tosin jonkin verran aikaa ennen kuin ne taas löytää kunnolla täällä näppikseltä.
Riossa lahinna shoppailua, käytiin me sambakoulua hämmästelemässä, mutta reissu oli hieman harakiri kun ekaks odoteltiin puolitoista tuntia ennen kuin hakivat a vieresestä hotelllista vaan soittelivat äijän perään, joka oli koko ajan tulossa vaan, lopulta kaikkien erinaisten odottelujen jalkeen nahtiin perati 45 minuuttia niitä karnevaalien harjoituksia. Seuraavana paivana sitten valitettiin asiasta eikatköä suostuneet uskomaan ja ihan täytyi rehellisesti hermostua ja korottaa ääntään ennen kuin mikään toimimaan alkoi, mutta oltaisiin vaan päästy sille loistavalle matkalle uudestaan niin etta liput harkkoihin olisi pitanyt vielä itse maksaa. Mehän ei viimeistä päivää kokonaan pilata tollaisilla retkillä. Pian siis Suomesta lähtee valitukset siten Brassien turismipuljuun ehdottomasti. Vikat paivat oli muutenkin vaan juoksemista paikasta toiseen ja tavaroiden etsimista. Hirmuinen ahdistus paalla, rahat oli lopussa tililta, viinapullot hajoaa lattalle, kaikessa ylipäätään kestää tukahduttavan kauan, kaikesta selvittiin ja vika iltana oli kylla nastaa tsekkailla oikeampaa Rion iltaelamaa. Ja ehkä viimeisten päivien tulee ollakin hieman hektisiä ja ahdistavia, että malttaa hyvilla mielein sitten tänne palata, missa joskus on joku systeemi sentaan omien muistikuvien mukaan toiminut.
Paluumetka sujui hyvin, mitä nyt Madridiin olivat uuden terminaalin juuri avanneet (oltiin ihan ekojen matkaajien joukossa siella) ja oli hieman sekavaa meininki siellä, muuten kaikki hyvin sujui. Nyt sitten totutellaan vaan pakkasiin, kylla sita pari kertaa henkeään haukkoi kun ensimmäista kertaa pakkastilman tunsi kasvoillaan. Ihan nyvin on tottunut tähän kylmyyteen jo, varsinkaan kun täällä Jyväskylässä ei niin tuule kuin Hesassa. Vielä ei ole erikoisempia kulttuurishokkeja tullut, paitsi kaupassa on aivan kummallista kayda, puhuu aina kassaneidille jotenkin tosi rauhassa ja selkeasti ja kirjakielta, aivan kummaa on suomeksi asioida, kai sekin muuttuu pian. Katsotaan sitten mita tormayksia tulee, kun ihan oikeaan elämään palaa, nythän vielä ns. lomalla ollaan. Nyt siis helmikuun oppuun taalla Jkylässä ja sit hesaan vaan. kuulemma olisi joku sijaisuus ex-duunipaikassa, joten nopeasti vaan jymahdetaan samoille raiteille kuin ennenkin.... No tsekkaillaan kuinka käynee. Pitänee kai ottaa selvää kuka mun kodissa asuu, että pääsee sinne pian takaisin palaamaan.