Tehtaan varjossa

Uusi ra on siis startannut taalla suunnalla maailmaa myos. Ei olekkaan mikaan pieni vaja se paikka missa toissa nykyisin ollaan vaan ihan suuri tehdas, josta lahtee appelsiineja ja mandariineja jos minnekin suuntaan maailmaa, lahinna Aasiaan. Siella kamalassa koneen surinassa laitetaan mandariineja laatikkoon, erilaisissa kuvioissa ja mittakaavoissa. Eilen paastiin appelsiinejakin pakkaamaan se oli viela robottimaisempaa hommaa kuin se mandariinien pakkaus. Matat vaan niita sinne laatikkoon, mandariineja joutuu sentaan hieman tihrustelemaan ainakin viela nain alkuvaiheessa etta ovatko kelvollisia. onneksi ihan mukavilta on ihmiset vaikuttanut, vaikka eihan siina paljoa todellakaan jutella kerkea. Esimiehena opn nuoripojan kloppi, mutta ystavallismielinen sellainen. Paa-asia on etta palkka on hyva ja parin tunnin valein on tauko aina niin jaksaa sitten paremmin. Tyo matkaan menee taas puoli tuntia suuntaansa ja sitten kun ollaan taalla takaisin onkin kello jo puoli kahden pintaa.
Kylla sita vaan miettii siina pakkaillessaan, etta jotkut ihmiset on siella tehtaassaollut jo vuosi kausia, itse tietaa etta on kysymys vaan viikosta tai kahdesta. mutta kaippa siihen tottuu ja on sitten ihan tyytyvainen siihen tyohonsa. itsestani ei kylla moiseen olisi. Pitanee katsoa mihin sita sitten itsesta olisi, ei taida einakaan hedelma ja vihannes ura taman vuoden jalkeen kiinnostaa. Ma luulin etta matkan varrella alkaisi ajatukset ja omat tavoitteet selkenemaan, mutta tuntuu, etta ne viimeisetkin suunnitelmat siita mita palatessaan alkaa tekemaan on jotenkin kaikonnut. Tuntui etta lahtiessa oli paljon parempi ja selkeampi suunnitelma kuin nytten. Onhan tassa alikaa viela miettia, ja kai sita alkaa toimimaan sen alkuperaisen suunnitelman mukaan. En tieda, jotenkin kaikki tuntuu niin valjulta. Mutta kylla se paluu sitten jossain vaiheessa kun se koittaa varmaan hieman ajatuksia selkeyttaa. Viela tuntuu kaukaiselta ajatella sita, ja liian aikaistahan todellakin on sita alkaa millaan tasolla murehtimaan. Aion vaan nauttia appelsiien ja mandariien (?) pakkaamisesta ei vaan jaljella olevasta ajasta siis. Nyt kun toivottavasti saa hieman rahapolitiikkaa kuntyoon, ettei tarvitse sen puolesta stressata. Asioilla on tapana aina jarjestya ja joillain asiolla on tarkoitus tapahtua ennemmin tai myohemmin, ei kaikkea voi ohjata. Pitanee vain luottaa omiin ratkaisuihinsa ja valintoihinsa, kylla hyva kohdalle tulee.
Aika alkaa koneelta loppumaan ja pian tassa pitanee alkaa asioita hoitelemaan, etta ajoissa ja rauhassa toihin kerkeaa. Onnittelut Outille myosen uuden tyon johdosta! Ei vuorotyota enaa!