Lahtea saan pakkailemaan

Joo toita ja toita vaan. Tanaan viikon viimeinen paiva, jee. Ei varmaan tule taysia tunteja taaskaan, keskiviikkonakin vaan kolme tuntia duunissa oltiin. Eilen sentaan taysi paiva. Tanaan ei edes kaikki ihmiset tule duuniin, janna, etta ne meille on laittaneet taksi paivaksi toita, mutta hyva niin. Vasyttaa vaan ihan julmetusti, vaikka kunnolla nukkuu aina ja pitkaan saakka aamupaivaa. Eipa tassa muuta oikein kerkeakaan tekemaan kuin siella notkua ja nukkua ja syoda. Viikonloppu on vapaata ja sitten onkin se ongelma, etta mita silloin tekee, kun ei taalla metropoliksessa mitaan teksaa ole. Lauantaina pitaisi olla jotkut pikkumarkkinat ainakin ne voi tsekata ja lauantaille oli meille hostellissa laitettu tiskivuoro. Ihan pimeeta, en ma halua muiden tiskeja tiskata, pakko kai se on, mutta ihan alyton systeemi.
Maailman pienuudesta taytynee taas kertoa se, etta keskiviikkona kun oltiin duuniin lahdossa, hostelliin asteli sitten toinen niista italialaisista pojista tyttoystavansa kanssa. Ja me oltiin luultu, etta ne on viela itarannikolla. Lorenzo siella jossain kuulemma on, mutta Juliano oli tanne tyttiksensa kanssa tullut. Ihan uskomaton yhteensattuma, eika eka kerta kun tuttuihin tormaa paikoissa joissa niita vahiten odottaa.